Huh, pikku hiljaa ollaan toivuttu viime viikonlopun kisoista. Tuloksellisesti ei mennyt kovin häävisti. Minulla perjantain 10km (v) ja lauantain spritti (v) olivat kohtuullisia vetoja, mutta sijoitus painui molemmissa 60:n huonommalle puolelle. Sunnuntaina meno oli 10km (p) kisassa väsynyttä eikä edes loistavasti toimineet sukset tällä kertaa pelastaneet. Niila hiihti pelkät normaalimatkat, mutta ennen viikonloppua alkanut pieni flunssa vei hiihdoista parhaan terän. Tärkeät kisat kun oli kyseessä, niin Niila halusi startata vähän puolikuntoisenakin. Urhelijan mielessä siintää aina toive hyvästä kulusta pienistä tukkoisuuksista huolimatta. Näin jälkeenpäin ajateltuna osallistumisen järkevyyttä voi miettiä uudestaan, kun viikonlopusta käi käteen heikot sijoitukset ja pitkittynyt flunssa. Mutta olipahan taas norjalaiset lähteneet kisoihin suurella ja kovatasoisella joukolla! Perjantaina taisi miesten kisassa olla kahdeksan suomalaista kuudenkymmenen joukossa.. Onneksi sunnuntaina nähtiin suomalaisia kärkisijoilla, jopa korkeimmalla korokkeella, kun Ristomatti Hakola ja Johanna Matintalo nappasivat voitot. Optiwaxin onnistumisesta kertoo se, että Katri Lylynperä hiihti sunnuntaina upeasti kolmanneksi, joten ei se meilläkään voitelusta ollut kiinni.
Kolme starttia kolmeen päivään on joka tapauksessa kova setti ja siitä palautuminen vie oman aikansa. Maanantaiaamuna olin vielä niin tokkurassa, että lupauduin puolen tunnin varoitusajalla töihin, kun puhelin soi klo 8. Onneksi luokssa odotti joukko ihanan tavallisia oppilaita. Sellaisia, jotka kyllä saavat aikaan meteliä, mutta sanominen riittää. Viikonlopun jäljiltä oli kuitenkin sen verran kuormittunut olo, että vaikka työpäivät olivat kohtuullisen helppoja, niin lyhyetkin treenit tuntuivat aika raskailta. Opettajan töitä oli kolme päivää ja torstain käytin sitten pakkaamiseen, paketointiin ja talvirenkaiden ostoreissuun. Kun meidän autoa työnnettiin kolme kertaa viikon sisällä (ihan vaarattomia, mutta sitäkin kiusallisempia tilanteita), piti lopulta uskoa, että uudet talvirenkaat on hankittava ennen seuraavaa reissua.
Ja tänään perjantaina ollaankin taas reissussa, kun ajelemme Etelä-Suomeen joulua viettämään. Tavallaan omituinen valinta lähteä Rovaniemen latujen ääreltä epävarmoihin lumiolosuhteisiin, mutta toisaalta SM-kisat hiihdetään kolmen viikon päästä Vantaalla, joten etelänleiri on niihin valmistautumista ajatellen ihan paikallaan. Se on ihan tosissaan ongelma, kun on tottunut niin hyvissä olosuhteissa hiihtämään, että sohjot ja vesikelit pääsevät etelän kisoissa yllättämään.
No on meillä vähän muitakin syitä ajella etelään jouluksi. Inka tulee Trondheimista joululomalle tuomaan meillekin norjalaista ulkoilmaelämän ilosanomaa ja nähdään ekan kerran sitten elokuun alun. Ja toki muutenkin perheen kanssa on kiva viettää muutama päivä, osa päivistä Nastolassa ja osa Kausalassa. Viikon visiitti on kuitenkin sen verran lyhyt, että monia tärkeitä ihmisiä ehtii nähdä vasta sitten tammikuussa SM-kisojen jälkeen. Onhan muuten Vantaan SM-kisat kaikilla jo kalenteriin merkattu 12.-14.1? 😊
Toivottavasti Etelä-Suomessa on vielä lunta jäljellä. Onhan se nyt paljon jouluisempaa, kun maa on niin kaunis ja lunta tulvillaan on raikas talvi sää. Ja helpottaahan se lumi kummasti hiihtoharjoittelua. Nyt on tarkoitus vielä harjoitella, mutta ei enää kovin kuormittavasti. Kolme viikkoa on aikaa hioa kuntoa ja saada suorituskyky ja terävyys esiin. Tärkeää on myös levätä ja rauhoittua, koska hyvä vire lähtee rentoutuneesta mielestä.
Hyvää Joulua!
Iina
P.S. Kaikki mukaan talkoisiin! Kinkun paistorasvalla voi tehdä paljon hyvää. Valuta rasva huuhdeltuun maitotölkkiin ja anna jähmettyä. Kiikuta tölkki lähimmälle keräyspisteelle. Keräyspaikat ja ohjeet löytyvät täältä. Voitko kuvitella, että yhden kinkun paistorasvalla ajaa autoa jopa 3km?