Vuokattiin käy hiihtäjän tie
Kunnon yöunilla, muutamalla hyvällä harjoituksella ja joululeivonnaisia tehtailemalla voi näköjään saada vireen nopeastikin paranemaan. Hyvä, sillä aikaa ei ole hukattavaksi ennen Vuokatin Skandinavia cupia. Viikonloppuna Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Baltian maista saapuu iso joukko hiihtäjiä kisaamaan Vuokatin maastoihin ja kärki tulee olemaan kiven kova, lähinnä norjalaisten ansiosta. Mukana on nimittäin taas kerran norjalaisia, jotka olisivat missä tahansa muussa maassa maajoukkueessa, paitsi Norjassa, koska siellä taso on niin jäätävän kova. Skandinavia cupin menestyjät ovat usein yltäneet hyville sijoille maailman cupissa saadessaan tilaisuuden siellä startata.

Meillä on siis mahdollisuus verrata omaa vauhtia kovatasoisiin menijöihin, kun mukana on hiihtäjiä tällaisilla sijoituksilla tämän talven maailman cup-kisoista: Lotta Udnes Weng (15., 15., 14.), Mari Eide (11., 19., 16., 17., 25.), Thea Krokan Murud (10., 11., 19.), Silje Oeyre Slind (22.). Heidän lisäksi on lukuisia hiihtäjiä,jotka ovat parin vuoden sisällä keränneet maailman cupin pisteitä. Ei sovi myöskään unohtaa Ruotsin Sofia Henrikssonia, joka parhaimmillaan on perinteisellä tosi kova menijä. Oloksella Norjalainen Emilie Kristoffersen taas voitti vapaalla Suomen maajoukkuenaiset Kyllöstä lukuun ottamatta. Myös miesten sarjassa kärki on kova ja laaja, sillä mukana ovat muun muassa Even Northug (8.), Paal Troean Aune (9.) Simen Andreas Sveen (23.), joiden lisäksi todella pitkä lista lähivuosina maailman cupin pisteille yltäneitä menijöitä ja tietysti uusia nousijoita.

Tämä selvitys siksi, että ymmärrätte kuinka kovatasoiset kisat on edessä. Naisia on ilmoittautunut mukaan noin 170 ja miehiä noin 300, joten sijoitukset ovat tiukassa. Esimerkiksi sijalle 50 täytyy jo hiihtää ihan kohtuullisen hyvä suoritus, varsinkin miehissä. Meillähän on tietenkin tavoitteena hiihtää paremmin kuin kohtuullisesti eikä tarkoitus ole mitenkään etukäteen selitellä. Hieno asia, että täältä maailman kolkasta löytyy niin paljon kovia hiihtäjiä, että pärjätäkseen täytyy sekä panostaa kovasti, että onnistua.
Pitikin mennä toivomaan vielä lisää lunta, nyt sitä nimittäin on satanut melkein joka päivä 😀 Lumityöt ja auton putsaus päivittäin ovat kuitenkin pieni vaiva siihen nähden, että saadaan hiihtää pitkillä hyväkuntoisilla laduilla. Ja kyllä kunnon hanget tuo jotenkin valoa tähän vuoden pimeimpään aikaan. Jos ei nimittäin ole tarkkana niin se tunnin parin nippanappa valoisa aika saattaa livahtaa huomaamatta ohi. Vielä kun reilun viikon jaksaa niin alkavat päivät jo pidentyä 😊

Viime viikkojen väsymyksen jälkeen treenit ovat siis alkaneet kulkea ja ennen kaikkea mieli on valoisampi. Sillä voi kompensoida tätä kaamosta ja sillä jaksaa myös ensi viikonlopun kolme kovaa kisaa. Sijoitustavoitteita on hieman vaikea viikonlopulle asettaa, mutta FIS-pisteistä voi kisan jälkeen arvioida tulosta. Tärkeintä on saada kuitenkin aikaan suoritukset, joissa ei ole jossiteltavaa, vaan ladulla saa pidettyä juuri niin kovaa vauhtia kuin kunto tällä hetkellä edellyttää. Sittenpä näkee missä mennään.


Iina
