Kultapullokisat
Nyt on kisakausi paketissa. Sitä pakettia availlaan ja analysoidaan vielä tässä keväällä ennen uusien suunnitelmien tekemistä, mutta ennen sitä on aika ottaa hetki helppoa. Helppoa ja mukavaa tässä onkin istua auton kyydissä ja kirjoitella. Kello on 19.00 ja Sodankylän kohdilla aurinko paistaa ja tie on kuiva. Palaillaan siis Inarin kultapullokisoista kohti Rovaniemeä.
Vaikka pääsiäisen kisat vielä painoikin jaloissa, niin oli mukavaa suunnata perjantaina auton nokka kohti Inaria. Ei voi liikaa hehkuttaa pohjoisessa autoilua näillä keleillä 🙂 Ja kultapullokisoista meillä on mukavia kokemuksia kahdelta viime vuodelta, joten senkin takia on kiva venyttää kisakauden lopetusta näin pitkälle kevääseen. Niilalle tietysti Inarin Yrityksen hiihtäjänä kotikisat on ihan erityinen tapahtuma.
Perjantaina ajelimme siis Rovaniemeltä Inariin ja jo illalla kuuden maissa oli ohjelmassa ensimmäinen kilpailu, parisprintit. Niila hiihti tietysti Inarin Yrityksen riveissä parinaan kokenut Keijo Pintamo-Kenttälä. Heille irtosi tiukassa kisassa toinen sija Oulun Hiihtoseuran jälkeen. Iina liittoutui Oulun Hiihtoseuran Ruut Vähämetsän kanssa kilpailun ulkopuoliseksi joukkueeksi ja toi tiimin ykkösenä maaliin. Voittopokaalin pokkasi kuitenkin Kuoreveden Kärjen naiset, sillä sääntöjen mukaan joukkueen hiihtäjien pitää edustaa samaa seuraa. Oli kuitenkin hauskaa hiihtää parisprinttiä, sitä kun ei SM-kisojen lisäksi ole yleensä muualla tarjolla. Eli kiitokset vaan Ruutille, kun pyysi pariksi! 🙂
Lauantaina hiihdettiin normaalimatkoja (naiset 5km ja miehet 10km) Juutuanvaaran vaativalla vitosen lenkillä. Siellä vaaditaan sekä kovaa kuntoa että alamäkiosaamista. Naisten sarjalla Anne Kyllönen vei voiton selvällä 50 sekunnin erolla toiseksi tulleeseen Inarin Yrityksen Tiina Idströmiin ja Iina kampesi itsensä kolmanneksi jääden Annelle 59 sekuntia. Jaloissa painoi, mutta ihan kohtuullisen hiihdon Iina pystyi rutistamaan. Vaikka Annen voittomarginaali on selkeä, oli minuutin ero kuitenkin aika pieni verrattuna kuluneen talven tuloksiin. Toisaalta, jos Anne sai matkan varella taaksepäin väliaikoja, saattoi hän hieman höllätä ja säästellä voimia lopussa. Niilan meno vaikutti miesten kisassa hieman väsyneeltä. Parin viikon takainen suomenmestari Kusti Kittilä voitti kisan selvästi. Inarin yrityksen Reima Idström oli vaimonsa Tiinan esimerkkeiä noudattaen toinen ja norjalainen Piera Niilas Tobiassen vei kolmannen sijan Niilan jäädessä niukasti neljänneksi.
Sunnuntaina hiihdettiin varsinaiset kultapullokisat, joissa siis miesten- ja naistensarjan voittajalle annetaan palkinnoksi pieni pullo Lemmenjoen kultaa. Kisa käydään yhteislähtönä vauhdikkaalla 2km lenkillä, naiset kaksi ja miehet kuusi kierrosta. Iinalla oli jo aamulla väsynyt olo ja suksia testatessa tuntui, kuin olisi nilkkapainot jaloissa. Eikä me edes oltu illalla Hotelli Inarissa legendaarisissa hiihtoiltamissa. Sekin show täytyy ehdottomasti käydä joskus tsekkaamassa. No, ilman sitäkin palautuminen ei enää tällä kokonaisrasituksella toiminut ihan toivotunlaisesti ja Iinan 4km kultapullokisassa oli aika vaisua menoa. Maalissa tuntui, että loppui kisakausi oikeeseen aikaan just eikä melkeen.
Mutta Niilapa raapaisi sunnuntaina vielä ihan kelpo vedon ja oli miesten kisassa kolmas Kustin ja Reiman jälkeen. Joko muillakin rasitus ja väsymys painoi (paitsi Einolla, joka suorastaan puhkui intoa ennen kisaa) tai sitten Niila taikoi vielä jostain ekstravoimia. Kustin ja Reiman karattua Niila karisti muut yksitellen kannoiltaan ja oli vielä lähellä saada Reimankin kiinni. Suksikin taisi olla ihan liukas. Saattoi myös olla, että Iinan raivokas kannustus muistutti polkemaan alamäkeen vielä vähän lisää vauhtia.
Inarin Juutuanvaara tarjoili taas hienot kelit ja Inarin Yritys mukavan tapahtuman. Kyllä maistui kuivalihakeitto ja kampanisu hiihdon jälkeen. Suosittelen etelän innokkaille hiihtäjille ensi keväänä retkeä pohjoisen hangille ja tutustumaan Kultapullokisojen tunnelmaan. Hiihtokelit ovat näihin aikoihin parhaimmillaan.
Vaikka kisat on nyt ohi, ei me malteta suksia vielä varastoon laittaa. Sunnuntai-iltana jäätiin yöksi Kiilopäälle Suomen Ladun tunturikeskuksen edulliseen retkeilymajaan ja hiihdettiin vielä maanantaina noin 60km lenkki Saariselän upeissa maisemissa. Menoa hieman hidasti aamulla satanut uusi lumi, mutta mikäs kiire tuntureilla hiihdellessä on. Tai oli vähän kiirekin loppumatkasta, kun haluttiin ehtiä Luulammen latukahvilaan ennen sen sulkeutumista. Aijai makkara ja munkki oli NIIIIIN hyvää 🙂
Rovaniemelläkin hiihtokelit ovat vähintääkin kohtuulliset vielä jonki aikaa, joten eiköhän hiihtolenkkejä tule tehtyä vielä monia. Niila tosin suuntaa takaisin pohjoiseen (Nuorgamiin) jo keskiviikkona, kun koittaa aika perinteisen Vapun pilkkireissun. Joka tapauksessa veikkaisin, että kausi 2017/2018 alkaa ennätysmäärällä hiihtokilometrejä, koska uusi kausi alkoi harjoituspäiväkirjan mukaan tänään. Nyt kuitenkin viikko pari fiiliksen mukaan ulkoilua, kuluneen kauden analysointia ja uuden kauden suunnittelua.
Hyvää lomaa hiihtäjät! Hyvää kevättä kaikki!
Iina ja Niila