Onnistunut viikonloppu
Vuoden parhaat ajat ovat käsillä 🙂 Ainakin täällä kevättalvesta nautitaan täysin siemauksin. Ja nyt ei siis puhuta terassikauden avajaisista, vaan kevättalven hiihdoista. Eilen käytiin Meän Hihdossa. Viime vuonna hyväksi koettua kisaa ei sopinut jättää välistä. Luvassa oli noin 22 km tasuria helpohkossa maastossa ”yhellä vaaran ylityksellä”. Tällä kertaa pystyi aika paljon rennommin mielin lähteä matkaan, kun reitti oli jo entuudestaan tuttu. Ainakin Iinaa jännitti viime vuonna, kuinka koko matkan jaksaa pukata. Nyt saattoi kuitenkin startata tasatyöntökisaan jo paremmalla itseluottamuksella. Tosin eipä sitä voinut nytkään henkseleitä paukutellen matkaan lähteä. Lähtölistoille oli ilmottautunut nimittäin Heini Hokkanen, kova luu Lapin lumilta. Niilalla lähtötilanne oli sama, kuin viime talvena. Kovalla itseluottamuksella Niklas Niskaa haastamaan.
Vähän ponnettomaksi jäi Niklaksen haastaminen. Viimevuotiseen tapaan suksen kannat alkoivat kaikota radan kovimman nousun loppupuolella. Ja niin kuin aikasemminkin, ne kannat näkee yleensä seuraavan kerran vasta maalissa. Eli Meän hihto ratkesi miesten osalta jo hyvissä ajoin.
Naisten kisassa sen sijaan nähtiin jännitystä aivan loppumetreille saakka. Juuri ja juuri ehti Niila käydä vaihtamassa autolla kuivaa päälle ja sieltä suoraan ladunvarteen odottamaan kuka naisten sarjassa tulisi ensin näkyviin pellolle muutama sata metriä ennen maalia. Eipä tullut kuka, vaan ketkä. Eli Iina ja Heini tulivat yhtä aikaa metsästä pellon reunaan ennen stadionia. Pellolla alkoi kaksi latua, joten molemmat saivat oman ladun loppuratkaisuun. Liekö viimevuoden harjoiteltu kiri ollut apuna, mutta Iina pystyi pellolta stadionille noustessa tekemään pienen eron ja pitämään ne viimeiset parisataa hapokasta metriä. Melko pitkälle sai kauden avausvoittoa odottaa, mutta tulihan se sieltä 🙂 Ja aina makoisammalta maistuu tiukan kisan jälkeen. Palkintojen puolestakin menestys osui oikeaan kisaan. Kovan ja hienon työn ovat järjestäjät tehneet, kun ovat saaneet kerättyä mukavan potin palkintorahaa, arpajaisia unohtamatta. Muutenkin tapahtuma järjestelyineen oli jälleen oikein onnistunut ja tunnelma mukavan leppoisa.
Mutta onpa sitä Meän hihdon lisäksi kevättalvessa muutakin. Oikeastaan kevättalvi alkaa meillä ekasta hiihtolenkistä Jokkapirtille lätylle 🙂 Eli kevättalvea on meillä tänävuonna vietetty jo viikon päivät. Voi kyllä vilpittömin mielin kehua Jokkapirtin meininkiä. Joka vuosi parhaiden hiihtosäiden alkaessa ovet ovat viikonloppuisin auki ja hyvästä, kiireettömästä tunnelmasta voi nauttia maukkaiden tarjoilujen kera. Niin kiire ei lenkillä voi olla, etteikö tuoreelle lätylle takkatulen ääressä olisi aikaa 🙂 Ja sopii sitä takassa kuulemma vaikka makkarat paistella, jos ne sattuu mukaan ottamaan.
Ja kriitikoille, joiden mielestä lenkillä kuuluu AINA vetää kieli vyönalla oikealla sykealueella, tiedoksi. Muurolassa 4.3 Iina hävisi Heinille 46s 5km matkalla. 5.3 käytiin Jokkapirtillä lätyllä ja seuraavana viikonloppuna (eli eilen) ero olikin jo pari sekuntia Iinan hyväksi. Sen paremmin Heinin valmistautumisesta tietämättä voi todeta Jokkapirtin lättyjen toimivan 🙂
Eli täällä menee hyvin ja kenties ensi viikon jälkeen vielä paremmin. Sääennusteet näyttää nimittäin reiluja plusasteita. Tässä vaiheessa vuotta se tietää lähestviä hankikelejä 🙂 Tässä vaiheessa kevättä ei kuitenkaan voi vielä heittäytyä ihan vain laturetkeilemään, vaan ohjelmassa on pari kovaa harjoitusviikkoa sekä kauden huipentavat SM-kisat Kontiolahdella ja Ylitorniolla. Mutta onhan näissä kelessä mahtava reenata. Aurinkoa ja melkein metri lunta 🙂
Iina ja Niila