Kaksi kuukautta terveenä
Kaksi kuukautta terveenä (taikauskoisen Niilan lisäys: kop kop) ja useampi viikko hyvää harjoittelua. Siitähän on nyt seurannut se, että hiihto alkaa tuntua pikku hiljaa normaalilta ja ihan kohtuullisen hyvältä. Tänään käytiin kokeilemassa vauhtia vapaalla hiihtotavalla Muurola hiihdoissa ja plussan voi antaa meille molemmille tästä reissusta. Kommentoin itse kisan jälkeen kulkua, että ”taisi olla parasta menoa sitten marraskuun”. Olin 5 kilometrin kisassa toinen ja hävisin Heini Hokkaselle 46 sekuntia. Heini on vapaalla kova tekijä ja sainkin omaan hiihtooni lisäpotkua, kun loppuvaiheessa huomasin, ettei minuutin perääni startannut Heini saanutkaan kiinni missään vaiheessa. Tiukin kamppailu oli kuitenkin Sanna Martikkalan kanssa, joka jäi kolmanneksi ainoastaan 1,5 sekunnilla. No, sehän riittää 🙂 Hiihdossa kun verrataan aina vain muihin kilpailijoihin niin sen perusteella kunto näyttää olevan menossa oikeaan suuntaan. Jes!
Miesten 15 kilometrin kisan voittaja tuli Ruotsista ja viidenneksi sijoittunut Niila jäi Mikael Norbergille minuutin ja 35 sekuntia. Ihan hyvää kulkua tähän paikkaan, varsinkin, kun muistetaan, että kevään SM-kisoihin on vielä kuukausi aikaa ja vielä on paljon tehtävissä.
Tähän väliin täytyy vähän kehua huollon onnistumista. Muurolassa on aina pehmeähkö baana, kun osa kisaradasta ajetaan vain näitä kisoja varten. Tänä vuonna vihdoin oltiin tämäkin opittu ja molemmilla löytyi tähän keliin kaksikin hyvää suksiparia. Nopea testi ja kahdesta toimivasta se parempi pari kisaan. Edellisenä iltana pohjaan laitettu Optiwaxin kolmosnapin ja luistonauhan yhdistelmä tuntui toimivan erinomaisesti. Kiitos huoltopäällikkömme Niila 🙂
Tänään oli tärkeä päivä siksikin, että pitkän tauon jälkeen sain taas tuntea kilpahiihdon nautintoa. Keuruun SM-kisoissa oikeaa tunnetta oli hetkittäin parisprintissä, mutta tänään pääsin lappamaan hallittua kovaa viisi kilometriä. Olkoonkin, että kyseessä oli nyt Muurola hiihdot eikä vaikka SM-kisat (joihin sitä kulkua niin kovasti tähtäillään) niin joka tapauksessa tätä tunnetta olen marraskuusta asti koettanut tavoitella. Niille, jotka eivät kilpaile kestävyysurheilussa, on vaikea sanoittaa sitä ”hyvää pahaa oloa”, mutta kun kunto ja kulku ovat kohdallaan, niin tuska on koko ajan hallinnassa ja siitä voi jopa nauttia. Ja kun huomaa, että tämä vauhti riittää niin se tuska tuntuu kaiken vaivan arvoiselta.
Hieman meillä molemmilla tuntui vielä viikon takaisen Napapiirin hiihdon väsymys ja varsinkin Niilalla, joka taisteli siellä hyvistä sijoista loppuun asti, lihasten palautumisessa olisi vielä toivomisen varaa. Meillä molemmilla oli koko viikon tuntemuksia myös keuhkoissa, jotka varmaan saivat pakkasessa revittelystä pieniä vaurioita. Minulla se vaiva tuntui tänään jo selätetyltä, mutta Niilalla keuhkot muistuttelivat vielä 50 raastavasta kilometristä -17 asteen pakkasessa. Tämänkin osalta on siis odotettavissa parannusta suoritukseen. Nyt vaan pitää olla supertarkkana, että seuraavan kuukauden aikana tehdään vain ja ainoastaan järkeviä ratkaisuja.
On tällä viikolla muutakin saatu aikaan. Pääsin nimittäin taas pariksi päiväksi yläasteelle opettamaan kotitaloutta. Aiheena oli karjalanpiirakat ja mielessäni myhäilin, että tämän mä osaan. Siinä vaiheessa, kun 16 seiskaluokkalaista poikaa sai käteensä piirakkapulikat niin olikin leikki kaukana, tai paremmin sanottuna liian lähellä… Kyllä siellä myös tosissaan kaulittiin ja rypytettiin ja saahan omatekemät leivonnaiset näyttääkin persoonallisilta eikö niin 🙂 Kaikesta hässäkästä huolimatta tuo kotitalouden opettaminen on jotenkin palkitsevaa. Kuten myös ne ilmeet, kun kerroin, että mun mummi teki aikanaan näitä karjalanpiirakoita paljon isomman satsin yksin joka lauantai. Kymmenenvuotiaat osaa ehkä tänä päivänä koodata ja vaikka mitä, mutta ne ei ole kuulleetkaan Juha Miedosta ja 14-vuotiaat ei tiedä, että karjalanpiirakoita voi valmistaa itse. Toisaalta minulla on vielä tuo koodauksen opettelu suunnitteluasteella eli opittavaa riittää molemmin puolin.
No niin takaisin hiihtoon. Hiihtosää näyttää lähipäivinä erinomaiselta eli aurinkoa ja pikku pakkasta on luvassa. Sitten saadaankin taas lisää lunta, jotta sitä varmasti riittää toukokuulle asti. Täällä pohjoisessa alkoi juuri hiihtoloma. Eräs oppilas eilen naurahti toiselle lomasuunnitelmista jutellessa, että ”kuka hullu nyt aikoo hiihtolomalla hiihtää!” Tämä toinen mutisi siihen, että ”mie tarkotin, että meen laskettelemaan”. Mieli olisi tehnyt kertoa kuinka hullu sijainen heillä on, mutta olisivat varmaan järkyttyneet liikaa.
Kaikille hyvää hiihtoloman alkua tai loppua ja jaksetaan vielä huomenna kannustaa Suomen miehet kunniakkaasti maaliin MM-kisojen kuninkuusmatkalla!
Iina