Ugly truth
Otsikolla voisin viitata hyvinkin naamassani kukoistavaan ruusufinniin, mutta keskittykäämme kuitenkin siihen toiseen ikävään tosiasiaan, jota ei voi edes Lumenen nude perfection fluid foundationin alle piilottaa. Nimittäin hiihtokuntoon. Oli sitä kuinka optimistinen tahansa niin Jämin Suomen Cup kertoi sen, mitä osasin toki tällä kertaa odottaa. Viikkojen sairastelut vaikuttavat väistämättä kuntoon ja nyt ollaankin sitten tosissaan pohjalla. Ja kolme viikkoa aikaa SM-kisoihin. Masentavaa.
Turhauttavaa oli myös se, että ne kovasti mainostamani Skandinavia cupin kisat Lahdessa pari viikkoa sitten jäivät kokonaan väliin. Parin suksienulkoilutuslenkin jälkeen olisi ollut todella typerää lähteä Lahden kovalle MM-radalle laahustamaan. Lahden kisalatua käytiin kuitenkin aika monta kertaa kiertämässä, koska se oli lähialueen ainoa paikka, jossa oli lunta edes ladulla.
Jämillä me sitten startattiin ekan kerran tälle vuodelle. Oma 10km vapaan kisani oli tuskainen taival. Hetkeäkään se ei tuntunut kilpahiihdolta, mutta kovempaakaan ei voinut mennä. Jokaisessa mäessä piti mennä ”käsijarru päällä” ja säästellen, koska tässä kunnossa raja tulee yllättävän nopeasti vastaan ja vieläpä kohtalokkain seurauksin. Jotenkuten selvisin tasaisen hidasta vauhtia maaliin. Tästä ei voi enää kuin parantaa. Tosin niin ajattelin viikko ennen joulua Ristijärvelläkin ja tässä sitä ollaan…
Niilakin sairasteli joulun aikaan, mutta sitä ennen oli kuitenkin ehjää harjoittelua ja onnistunut Saariselän leiri, joten tilanne on sikäli aika paljon parempi kuin minulla. 15km vapaan kisassa Niila hiihti varovaisesti, mutta nousujohteisesti. Ekalla kierroksella seurasin väliaikoja ja vähän kulmakarvat kohosivat, kun parin kilsan jälkeen Niila oli sijalla 95. Öö empäs huudakaan väliaikoja. Nimittäin masentavista väliajoista ei ole hiihtäjälle kuin harmia. Toisaalta, kun hiihtäjälle ei huudeta mitään väliaikatietoja niin arvaahan siitä tyhmempikin, että ei kummoisesti kulje. Huusin vain, että hop hop nyt pitää kiristää vauhtia! Seuraavalla kierroksella Niila hilasikin itseään ylöspäin sijoille 70 ja sitten 60. Seurailin tilannetta tabletilta ja Niilan meno näytti niin nousujohteiselta, että päätin rynnistää vielä vikaan ylämäkeen kertomaan kuinka sijoitus paranee koko ajan. Koska miehissä on tosi tiukkaa niin ajattelin hyvien väliaikatietojen siivittävän Niilan vielä pari sijaa paremmaksi viimeisillä sadoilla metreillä. ”Kymmen sekkaa kymmenen sijaa!!!! Nyt täysillä!!!!” Maalissa Niila oli 49. Aika hyvä loppuveto. Niila sanoi itsekkin, että oikeastaan vasta vikassa mäessä hiihti kilpaa ja siihen asti oli vain hidasta ja varovaista hiihtelyä.
Niilan tilanne näyttää siis ihan hyvältä, kun Keuruun SM-kisoihin on vajaat kolme viikkoa. Pari viikkoa harjoittelua tähän väliin niin taso on luultavasti vähintään sama kuin ennen joulua eli hyvänä päivänä tulokseen voi olla ihan tyytyväinen. Testasin Niilan kestävyyttä vielä sunnuntaina kotimatkalla Ikeassa. Koko rata meni läpi lähes moitteettomasti lukuun ottamatta muutamia vihjailuja liittyen turkoosien säilytyslaatikoiden tarpeellisuuteen tai tarpeettomuuteen miten sen nyt ottaa. (Niila kun haluaisi pitää rojut aina näkyvillä ja käden ulottuvilla. Ettei unohdu, että nämä seitsemän vuotta käyttämättä olleet risat lenkkarit ovat kuitenkin olemassa, jos vaikka jonain vuonna maalataan ne puutarhakalusteet.)
Pidettiin me toki aika pitkä tauko astiaosastolla, kun katseltiin tabletilta naisten Suomen cupin viesti. Olisihan sitä kiva olla itsekin siinä kunnossa, että mahtuisi kolmen hengen viestijoukkueeseen, mutta tässä tilanteessa minusta ei olisi ollut mitään apua joukkueelle. Naseva oli hienosti 8. eli aivan oikeat tytöt siellä hiihtivät. Niila järjesti meille kisakatsomoon vielä vähän lisäjännitystä, kun nojaili oveen, jossa luki selvästi ruotsiksi, että älä koske, hälytys päällä. Olihan se vähän kiusallista seisoa siinä sireenin soidessa ja odottaa, että myyjä tuli tarkastamaan tilanteen. No näitähän sattuu. Mutta ei tarvis meille sattua.
Ketä kiinnostaa niin voin myöhemmin raportoida myös ruusufinnini tilanteesta. Se on yllättävän yleinen vaiva ja varmaan joku muukin minun lisäkseni tuskailee tämän iho-ongelman kanssa. Koska antibiootteja en halua enää (niistä alkoi syksyllä tämä helkatin flunssakierre) niin kokeilussa on nyt otsonoitu oliiviöljy ja suolasaippua. Katsotaan miten käy.
Kaikesta tästä huolimatta ja ehkä juuri siksi on tosi kiva olla taas kotona Rovaniemellä. Täällä on talvi! 🙂 Ja talvihan nyt kuuluukin olla, joten huomenna minut nähdään yltiöpäisen innokkaana ladulla nauttimassa 61cm korkeista hangista. Ensin kuitenkin salviatee, pihkatinktuura ja keittoon nokkosta, koska flunssa ei ole meille enää tervetullut.
Iina