Muodin huipulla
Viimeiset vajaa pari viikkoa seuranani ovat olleet yskä, nuha ja ikävät tuntemukset keuhkoputkessa. Se on pakotti minut pysymään sisällä levossa tuskastuttavat yhdeksän päivää ja senkin jälkee ohjelmassa on ollut vain pientä ulkoilua. No, yhtenä aamuna luin Lapin Kansaa tapojeni mukaan tarkasti lähes jokaiseen juttuun perehtyen ja siellä se oli: Sohvalla viltin alla makoilu teemuki kädessä on maailman trendikkäintä! 🙂 Tanskalaisten lanseeraama HYGGE on nyt muodikas termi ja se voisi suomeksi olla kotoilua mahdollisimman mukavasti. Tarkoitus on hengailla siis kotona (tai muussa viihtyisässä paikassa) viltin alla lämpimässä kynttilöiden ja/tai takkatulen tunnelmallisessa valossa kuumaa juomaa ja makeita herkkuja käden ulottuvilla. Siitä ei enää muodikkuus mukavammaksi muutu 🙂 Olosuhteiden pakosta hyggeilin siis ihan olan takaa, mutta tuotahan voisi joskus pienempinä annoksilla kokeilla terveenäkin. Ainakin Jouluna. Mutta enpä olisi arvannut, että sohvalla viltin alla tyhmää flunssaa sairastaessa olenkn ihan super muodikas.. Kyllä on tanskalaisilla välähtänyt, kun ovat keksineet tuotteistaa sohvalla rentoutumisen. Vetoaa ainakin suomalaisiin tähän vuoden pimeimpään aikaan. Varmaan se on myös lisännyt kivasti kynttilöiden ja vilttien myyntiä, joten kaikki voittaa 🙂
On silti ollut kyllä ihanaa pikku hiljaa palailla ulkoilmaurheilun pariin. Ei meikäläinen pelkällä penkkiurheilemisella pysy kauan tyytyväisenä. Aluksi kevyttä ulkoilua ja perjantaina jo eka hiihtolenkki, toki ihan rauhallisella vauhdilla. Täällä Rukan maastoissa teho on kyllä hieman haastavaa pitää kevyenä, kun kilpavitosen kiertää parikin kertaa ympäri. Aina täällä hiihtäessä jaksan ihmetellä kuinka Rukan stadion on kyllä mielettömän upealla paikalla. Heti stadionilta kohoava Ruka-tunturi ja pitkälle jatkuva vaaran rinne kisalatujen suuntaan antavat kyllä hienot puitteen kisoille.
Rukalla ollaan siksi, kun täällä kilpaillaan kaksipäiväiset Fis-hiihdot. Minulla vaan jäi nyt kisat hiihtämättä. Yltiöoptimistina olin ilmottautunut sunnuntain vapaan kympille, mutta järki voitti tänä aamuna. Ei ole kovin fiksua lähteä valmiiksi herkkää keuhkoputkea rassaamaan, vaikka kuinka tekisi mieli kilpailemaan. Siispä minä seurailin mökillä maailman cupin hiihtoja ja ampumahiihtoja sillä aikaa kun Inka (siskoni) ja Niila tykittivät menemään Rukan laduilla. Tähän väliin täytyy antaa tunnustusta Inkalle, joka avasi täällä kisakauden perinteisen 5km kisassa. Pelkästään jo kelpo hiihto vaikean viime kauden jälkeen oli ilahduttavaa, mutta että vielä itse voitelemillaan suksilla! Käsi ylös kaikki naiset, jotka olette Fis-kisaan (tai mihinkään kisaan) itse laittaneet kapulat kuntoon. Jostain syystä tytöille tuo suksien voitelu ei ole yleensä mikään suuri intohimo, vaikka se on kuitenkin aika oleellinen osa lajia. Inkakin joutui voiteluhommiin vasta kun muutti 800km päähän iskän autotallista. Tänään Inka niin ikään laittoa sukset kisakuntoon.
Niilalla kisat kulki pertsa keskinkertaisen hyvin, olihan takana Rovaniemen Suomen cupista jatkunut pätkä ilman hengästymistä pikku flunssan seilatessa päälle ja pois. Vapaalla kulku olikin jo ihan hyvää, kun sai yhen hengästymisen alle. Tämä sunnuntain 9. sija ja erityisesti kohtuullinen ero kärkeen tänään 15km vapaan kisassa näyttää kuitenkin suunnan olevan oikea. Nyt tästä eteenpäin me keskitytään harjoittelemaan Lahden Skandinavia cupiin asti. Joulukuussa käydään jotain kisoja, mutta harjoittelu on ykkösasia. 6.-7.1 mitataan seuraavan kerran kuntoa todenteolla ja päätähtäin on Keuruun SM-hiihdoissa helmikuun alussa.
Fiilistä on onneksi nostattanut suomalaisten hienot hiihdon Lillehammerissa. Toivottavasti mahdollisimman moni tajuaa viimeistään tässä vaiheessa ostaa liput Lahden MM-kisoihin, jotta ei ainakaan kannustuksesta jää kiinni suomalaismenestys.
Kotimatka edessä ja ajatukset jo ensi viikossa. Toivottavasti saan jatkossa viettää enemmän aikaa epämuodikkaasti ulkoilmassa reippaillen kuin muodikkaasti sohvalla. Hyggeillä aion kuitenkin sen verran, että leivon viimeistään alkuviikosta joulupipareita ja saatan muutaman kynttilänkin sytyttää.
Heippa Ruka!
Iina