Ei se Halloween, vaan ne kurpitsat!
Viime vuonna keittelin yhden kurpitsakeiton, mutta nyt päätin laajentaa kurpitsaosaamistani ja ostin kaikkia mahdollisia tarjolla olevia kurpitsoita. Siis kokeeksi, että tiedän mistä tykkään alkaa ruokaa laittamaan. Haluan kokkailla mahdollisimman paljon satokausien mukaan muutenkin ja nythän on juuri kurpitsa-aika. Rovaniemeläisestä marketista löysin myskikurpitsan, hokkaidokurpitsan, spagettikurpitsan ja talvikurpitsan. (Kesäkurpitsaa en nyt ota tähän mukaan, koska sen nimikin jo viittaa kesään eikä se edes ole oranssi. Yleensä kyllä syödään sitäkin ahkerasti.) Näissä riittikin tutkittavaa ja kokeiltavaa.
Ensimmäisenä testasin spagettikurpitsaa, koska se kuulosti erikoisimmalta. Leikattuani sen halki olin kuitenkin hieman pettynyt, koska mitään spagettia muistuttavaa ei löytynyt. Erottelin siemenet talteen ja paloittelin kurpitsan wokkipannulle paistumaan ja hautumaan kypsäksi. Tuohtuneena hämmentelin kasviksia pannulla ja keitin lisäksi oikeaa pastaa. Tehdään nyt saman tien kunnon kasvispasta. Ja kas kummaa, pienen hauduttelun jälkeen palasista alkoi irrota ohuita suiroja, jotka kyllä etäisesti muistuttivat lyhyitä spagetin pätkiä. Empäs tajunnut heti, että se spagetti ilmestyy näkyviin vasta kypsennyksen jälkeen! Hups. No me syötiin sitten rakettispagettikurpitsapastaa ☺ Hyvää oli, mutta täytyy sanoa, ettei tästä nyt ihan spagetin korvikkeeksi ole.
Toiseksi eksoottisin oli mielestäni hokkaidokurpitsa. Ihan siis niemen vuoksi. Onhan Hokkaido sentään Japanissa asti, saaren pääkaupunki onkin muuten hiihtäjille tuttu Sapporo. Siitä tuli herkullinen lisäke, kun kuori, paloitteli, maustoi ja paahtoi uunissa. Jos Niilaakaan eivät vielä edelliset spagettiviritykset säväyttäneet, niin nämä paahdetut kurpitsat saivat kyllä hymyn huulille. Saa kuulemma tehdä toistekin. Ja hei, kaikista kurpitsoista kannattaa aina kaapia siemenet talteen, levittää pellille, maustaa oman maun mukaan ja paahtaa uunissa. Niitä on kiva napostella!
Tämän mukavan kurpitsakokemuksen jälkeen Niila ei sitten pahemmin hätkähtänyt, kun maanantai-iltana koulusta tullessaan pääsi lähes suoraan ruokapöytään nautiskelemaan kolmen ruokalajin kurpitsaillallista. Kuulit oikein, ja itse asiassa kurpitsaa oli käytetty neljässä ruuassa. Mietitkö juuri, että öö mitä muuta kurpitsasta muka voi tehdä kuin keittoa ja halloweenlyhdyn? Ideoita olin pyöritellyt päässäni jo useita päiviä ja menihän kaiken valmistamiseen 4-5 tuntia yhteensä. En muistanut oikein tarkkaan katsoa kellon, sen verran olin innoissani ☺
Tässä meidän illan menyy:
Alkuruoka: Kurpitsakeittoa ja kurpitsasämpylöitä
Pääruoka: Uunissa haudutettua possua ja paahdettuja kurpitsalohkoja
Jälkiruoka: Kurpitsakakkua
Possu oli vähän kuivaa, mutta kaikki missä oli kurpitsaa onnistui erinomaisesti. Jopa uskollisin ruokakriitikkoni Niila lipsautti aterian jälkeisessä euforiassa antavansa kurpitsaruuille ysin. (Yleensä olen parhaimmillani yltänyt välille7-8.)Pitäisikö tästä tehdä nyt johtopäätös, että kurpitsa se tekee ruuasta kuin ruuasta herkullista? No, ehkä osuvampi oivallus voisi olla se, että kannattaa käyttää satokauden kasviksia. Ne ovat nimittäin silloin juuri parhaimmillaan (sekä hinta että laatu)!
Se kuka vielä arkailee kurpitsahyllyllä niin kokeilepa aluksi käyttää kurpitsaa kuin porkkanaa. Esimerkiksi nuo kurpitsasämpylät valmistuvat ihan samalla tavalla kuin porkkanasämpylät ja sama pätee kurpitsakakkuun. (Leilan porkkanakakkureseptillä ei voi epäonnistua.)
Keittoon ja uunilohkoihin ainakin minä tykkään laittaa reilusti mausteita. Kurpitsa on kypsänä vähän makeahko niin tujakat mausteet antaa siihen vähän potkua. (esim. chili, inkivääri ja juustokumina sopii tosi hyvin) Mutta tietysti makunsa kullakin ja itsekin tein muut paitsi kakun ihan näppituntumalla, joten reseptejä en voi tänne edes laittaa. Enhän minä mikään ruokabloggari olekaan, vaan hiihtäjä joka innostui kurpitsoista 🙂
Huomena päästäänkin jo Ounasvaaran lumille, kun hiihtostadionilla avataan ensilumenlatu! Jihuu! Siinäkin on jo riemua kerrakseen, mutta tänään on toinenkin syy juhlaan: Hyvää 6-vuotiskihlajaispäivää meille!
Iina