Kausi paketissa
Tässä jo kuukauden päivät ihmetelty, kun muut hiihtäjät ovat päivitelleet someen kuvia ja juttuja kuinka kausi on vihdoin ohi. Täällä pohjosessa on vielä intoa, lunta ja hyviä kelejä sekä kisoja riittänyt. Eilen sitä jouduttiin kuitenkin itsekkin toteamaan kaiken hyvän loppuvan aikanaan, niin myös kauden 2015-2016 meidänkin osalta. Hitusen on kaksijakoiset fiilikset näin kauden päätteeksi. Kauteen lähdimme kovin tavoittein tarkoituksena panostaa tosissaan ja vain hiihtoon.
Harjoituskausi lähti mainiosti liikkeelle ja kevään sekä kylmän, mutta sateisen kesän sai ammentaa iloa säiden sijaan kohisevasta nousukunnosta. Perustekeminen oli hyvällä tasolla, ja vaikka lisäsimmekin harjoittelun määrää aikaisemmista vuosista selvästi, säilyi harjoittelu tuottavana ja takapakeilta vältyttiin. Kesällä käydyissä rullakisoissa pystyimme hiihtämään ihan kelpo vauhtia, vaikka kroppa olikin harjoittelulla väsytetty. Harjoitusmäärien lisääminen takasi kuitenkin sen, että perussuorittamisellakin pystyi kohtalaisia tuloksia saavuttamaan.
Niin se vain viimekin vuonna kesä vaihtui syksyyn ja hiihtäjille kriittiset ajat alkoivat. Syksyllä alkoi kerääntynyt kuormitus hieman näkyä jo tekemisessä. Toki niin se oli suunniteltukkin, mutta pari viikkoa liian aikasin väsy pääsi yllättämään. Siitä kuitenkin toivuttiin, mutta ensilumien aika ei onnistunut. Liikaa luotettiin tuuriin ja niin siinä sitten lopulta kävi, että hyviä olosuhteita piti odotella marraskuun alkuun saakka. Se on auttamatta liian myöhään kilpahiihtäjälle, jolla on tavoitteena hiihtää marraskuun puolivälissä kovaa. Vielä kun Niila meni sairastelemaan marraskuun alun, oli selvää ettei Oloksella pystyisi haastamaan muita hiihtäjiä paikasta Rukan Maailmancuppiin.
Loka-marraskuun vaikeuksien jälkeen sukset oli kuitenkin sen verran monesti jalkaan laitettu, että meno alkoi parantua. Voisikin todeta, että välillä, ”pikkasen ennen joulua-pikkasen ennen vappua”, hiihto oli hyvällä perustasolla. Tulokset olivat tasaisia ja joukkoon mahtui useampi maukas voitto ja muutenkin hyvä hiihto. Mutta entäpä SM-hiihdot? Siellä missä tulosta piti tehdä niin päästiin korkeintaan keskinkertaisiin suorituksiin. Sen verran kovin tavoittein lähdimme kauteen, ettei keskinkertaiset hiihdot riittänyt niitä täyttämään. Tosin muut hiihdot osoittivat, että tavoitteet olisivat olleet mahdollisia saavuttaa kunhan olisimme hiihtäneet parhaat hiihdot oikeissa paikoissa.
Jos kautta peilaa pelkästään tulostavoitteiden täyttymisen kannalta, voi sitä pitää tyhjänä arpana. Onneksi tästä tekemisestä on kuitenkin nautittu koko kauden ajan ja moni asia on mennyt eteenpäin.
Kiitos vielä kuluneesta kaudesta kaikille yhteistyökumppaneillemme ja tukijoillemme!
Näin menneen lisäksi sitä tulee keväällä mietittyä aina myös tulevaa. Vaikka motivaatiota riittää, pitää tarkaa miettiä millä tasolla sitä hiihtoa on taloudellisesti mahdollista jatkaa ja motivoiko se taso jatkamaan. Varmaa on kuitenkin, että kaudesta 2016-2017 tulee suomalaisen hiihdon kannalta tasokas ja mielenkiintoinen 🙂
Palataan asiaan myöhemmin,
Iina ja Niila