Kaukana, mutta silti lähellä
On täällä Lapissa kaikki oleellinen niin lähellä! Niin me vaan päivän varotusajalla lähdettiin Leville lumen perässä puoleksitoista viikoksi ja lauantaina käytiin sitten Leviltä käsin Oloksella hiihtämässä. Kätevää. Päiväseltään Oloksella, sole pahakaan.
Yleensä saadaan vaan kuulla kuinka koko Lappi on niin himputin kaukana ja siellä kaikki välimatkat on aina vähintään 200-300km. Kauhean pitkät ajomatkat! Moni jääkin lomailemaan etelämmäs, vaikka Vuokattiin, Kuusamoon tai Syötteelle, kun ne on niin paljon lähempänä. Tietysti viikon lomalla 14 tuntia lisää autossa istumista vie siitä aika ison osan, mutta kyllä oikea Lappi alkaa vasta Rovaniemen pohjoispuolella.
Miksi koko ajan on kiire? Kiire polttelee ja ajatuksissa jyskyttää, että pitäisi olla jo seuraavassa paikassa. Siellä missä just sillä hetkellä on, ei pysty rentoutumaan tai tekemään asioita rauhassa ja kunnolla. Kun on aikataulusta myöhässä ja kalenterista paljastuu pari tuplabuukkausta niin siinä sitä sitten ollaan. Kiire ja stressi ovat päällä myös siirtymissä eli usein autonratissa. Ei ole kivaa semmonen.
Matkustuskin kuitenkin VOI olla kivaa. Hyvä musiikki (ylex:ssä on yleensä hyvän musiikin lisäksi hauskat jutut) ja henkevät keskustelut matkakumppaneiden kanssa sopivat hyvin automatkoille. Ja tietysti hyvät eväät! 🙂 Onko kolmen tunnin matka oikeastaan niin kovin pitkä? Meillä kisareissut saattaa olla sellasia, vaikka jos lähtee Oulun seudulle kisoihin niin tulee yhteensä n. 6h autossa istumista. Kaikkeen tottuu eikä tuo enää tunnu pitkältä matkalta. Elämä on ihan liian kiireistä, jos yli 15min matkat on liian pitkiä. Ainako pitäis olla niin nopea.
Lapissa autoilu on oikeastaan myös terapiaa. Voin suositella stressin hoitoon! 🙂 Ei ruuhkia, sopivat nopeusrajoitukset, ei juurikaan kameroita, leppoisampi liikennekulttuuri ja kaunis lunonto on koko ajan ympärillä. Tosin joskus se luonto tulee ihan tielle asti ja vaarallisesti eteen. Porojen älykkyysosamäärästä ollaankin saatu monet hyvät keskustelut automatkoille. Kun on pitkät välimatkat niin elämä rauhoittuu automaattisesti kun ei voi ehtiä niin moneen paikkaan ja ajoaikaa ei voi ennustaa ihan minuutilleen. Kyllä se rauhoittaa hektisemmänkin mielen kun puhutaan aina tunneista, ei minuuteista. Ja kaiken tämän seurauksena matka taittuu kuitenkin joutuisasti. Siis suhteessa ajettaviin kilometreihin.
Me ollaan lappilaistuttu niin paljon, että Etelä-Suomessa ajaminen on jo vähän stressaavaa! Joku ihan lyhytkin väli niin ei vaan liikenne meinaa sujua. Toisaalta Lapista on tarttunut myös sitä leppoisuutta, jota pitäisi muistaa hyödyntää etelässä ajellessa. Siellä vaan se kiireen tuntu monesti oikein hyökyy päälle, ehkä osittain myös siksi, että yleensä meillä etelässä ollessa aina onkin kiire johonkin. Siellä vain tulee jotenkin tungettua aina kalenteri liian täyteen. Teoriassa ainakin voi ehtiä samana päivänä aika moneen paikkaan.
Palataampa vielä Olokselle Lapin seesteiseen ilmapiiriin. Leppoisaa, joustavaa ja kiireetöntä. Olimme puoleen päivään mennessä nautiskelleet ensimmäisen hiihtolenkin pertsalla hyväkuntoisella ladulla ja iltapäivällä oli tarkoitus hiihtää vielä toinen harjoitus. Näin päiväseltään käydessä meillä ei tietenkään ollut mitään huoneistoa (tai bungalowia kuten Oloksella sanotaan 😉 ), jossa voisi lekotella 4 tuntia treenien välissä. Koska Laplad Hotel Olos on siinä ihan ladun vieressä ja myy myös hiihtoliput niin päädyimme lepäilemään sinne Lobby barin sohvalle 🙂 Oltiin pakattu kylmälaukkuun eväät (huom kylmältä suojaan, ettei salaatin lehdet palellu -2 pakkasessa). Ei kehdattu sentään omaa kylmälaukkua sinne sisälle raahata niin piti kaivella eväät esiin jo autolla ja sulloa reppuun. Eiköhän siinä tohinassa Iinan rahkapurkki luiskahtanut kumoon ja auennut. Siinä olikin sitten rahkat kylmälaukun pohjalla. ”Ootappa hetki”. Puoliksi auton sisällä pää kylmälaukussa Iina lusikoi rahkat suoraan suuhun Niilan hytistessä tuskaantuneenä vieressä. Kukin tyylillään lounaansa nauttii.
Nyt ollaan jo siis Rovaniemellä ja kovasti odotellaan latua tännekin. Aika kova lupaus, että 9km ensilumenlatu olisi viikonloppuna tulossa, mutta sittempä sen näkee. Ei kannata stressata sellasta mihin ei voi vaikuttaa.
Toiveikkaana,
Iina ja Niila