Olisko jo aika kirjoittaa kesästä. Se on nimittäin saapunut Äkäslompoloonkin jo aikoja sitten. 1.6 vielä hiihdettiin ja melkein tosissani suunnittelin juhannushiihtoja. Sitten käytiin kolmen viikon ”etelänlomalla” ja se oli vajaat pari viikkoa sitten tänne palatessa jo niin kesä kuin olla voi. Lumet olivat sulaneet hyttysille täydellisiksi poikastenkasvatuslätäköiksi. Kuumakin oli, vaikka täällä meidän kakkoskerroksen kasvihuoneessa voi kyllä pitää ikkunoitakin auki. Ainakaan vielä ei ole tullut liikaa hyttysiä sisään, vaikka metsässä niitä riittää enemmän kuin tarpeeksi. Ja oma lukunsa ovat tietysti mäkäräiset. Tähän aikaan vuodesta et ole erämaassa koskaan yksin. 10 sekunnin juomatauko ja tsadaa, äänetön mäkäräisparvi on jo korvissa, hiusrajassa ja nilkoissa. Niillä on kyllä jännät mieltymykset parhaiden ruokapaikkojen suhteen. Tuolla polkuja juostessa olenkin mietiskellyt, että niin pienillä itikoilla ja ötököillä on kokoonsa nähden aikamoinen valta ja vaikutus. Osa retkeilijöistä näyttää pukeutumisen perusteella mehiläishoitajilta ja perässä leijuu sellainen parfyymi, että tuotteen merkistä ei voi erehtyä. Täytyy kyllä myöntää, etten itsekään ole vielä sellainen karaistunut kairojen kulkija, joka nauttisi metsälenkeistä ilman myrkkyä. Pari kertaa kyllä kokeilin. Hyttyset kuulemma löytävät uhrinsa hikeä ja hiilidioksidia haistellen, niin jotenkin saattaisi treenin luonne vähän muuttua, jos yrittäisi juosta hikoilematta ja hengästymättä. Mutta älkää nyt lapinmatkaa suunnittelevat säikähtäkö kuitenkaan. Kyllä tänne sekaan mahtuu ja nyt sään viilennyttyä kaikenlaisilta ötököiltä on kyllä melko helppo suojautua, kun sään mukainen pukeutuminen vaatii taas vaihteeksi pitkiä hihoja ja lahkeita.
Etelä-Suomessa käydessä aika hurahti taas odotetusti mahdottoman nopeasti. Paljon me kyllä ehdittiinkin.
Oli mökkeilyä, sukulaisten ja ystävien tapaamista, villiyrttikurssia, pieniä retkiä esim. onkimaan, uimaan, jäätelölle ja Kotkan Varissaareen. Ja tietysti Inkan pienet mutta tunnelmalliset synttäri-/kandiksivalmistumisjuhlat, joihin ilokseni sain syreeni-villiyrtti-teemaa noudatellen suunnitella ja toteuttaa tarjoiluja 😊 Tiesittehän, että syreeni eli sireeni ei ole myrkyllinen (syreeni kuulostaa jotenkin kauniin vanhanaikaiselta ja puutarhajuhliin sopivalta). Kukista syntyi ihanaa mehua ja kauniita koristeita.
Ja mitäpä nyt sitten seuraavaksi. Varmuudella ainakin Ylläksen upeissa maastoissa liikkumista treenien merkeissä ja välillä muuten vaan sekä sopivasti vähän töitä. Aurinko ei laske vielä pitkään aikaan, joten olisi kiva oppia nukahtamaan viimeistään puolilta öin, vaikka onkin yhtä valoisaa kuin päivällä. Jos et ole vielä koskaan kokenut yötöntä yötä ja nähnyt keskiyönaurinkoa, niin vielä ehtii. Aurinko laskee täällä seuraavan kerran 17.7. Sitä ennen voisikin toteuttaa keskiyön sähköpyöräretken tunturiin, kun ei kerran nukuta.
Ja niille, jotka pitävät sähköpyöräilyä liian helppona, suorastaan huijaamisena (koska he eivät todennäköisesti ole sähköpyörää koskaan kokeilleet eivätkä siis tiedä kuinka hauskaa se on) kerrottakoon, että osallistuin myös maastopyöräilykurssille, ihan luomupyörällä (joskin se oli hieno täysjousto).
Jos ei minusta nyt ihan intohimoista maastopyöräilijää vielä tullut, niin ainakin opin uusia taitoja, sain hieman lisää rohkeutta ja sain hyödyllisiä vinkkejä pyörien vuokrausta ajatellen. Siispä kannatti vähän liikkua pois mukavuusalueelta ja kokeilla uutta. Oikeastaan aloin tässä miettiä, että miksi ihmeessä en ole tähän mennessä sen suuremmin innostunut maastopyöräilystä? Siinä lajissa jos jossain on hienoja polkuja, vaihtelua ja vauhtia. Varmaan siksi, että vaikka pyöräily on ihan kivaa, niin minulle juoksu, suunnistus, vaellus ja hiihto ovat vielä nautinnollisempia tapoja liikkua luonnossa. Never say never. Näiden polkujen ja mahdollisuuksien äärellä nälkä kasvaa syödessä. Rovaniemellä oheislajina oli baletti, niin täällä se voisi ehkä olla maastopyöräily. Tähän aikaan vuodesta käyvät kaikki lajit, joissa on riittävästi vauhtia hyttysten ja mäkäräisten eksyttämiseen 😀
Terveisiä myös Niilalta!
Iina