Samaan aikaan, kun etelässä ihmetellään olematonta talvea, ollaan me Äkäslompolossa saatu lunta ja pakkasta enemmän kuin tarpeeksi. Lunta alkaa olla noin metri ja lisää tulee koko ajan. Pakkaslukema pyöri joinakin päivinä molemmin puolin kolmeakymmentä. Kaikkeen tottuu ja pääsihän kuitenkin lämpöladulla hiihtämään ihan hyvissä olosuhteissa, kun siellä mittari näytti vain -10 astetta.
Turisteille se on vaan jännää ja eksoottista, kun tien varressa oleva mittari näyttää lämpötilaksi -32. Siitä saa aika ikimuistoisen selfien ja pakkohan siitä on kuva ottaa, koska muuten kaverit kotimaassa ei uskoisi. Siis sitä, että niin kylmässä voi selvitä hengissä, vaikka liikkuu ulkona.
Sitten on niitäkin, jotka eivät oikein osaa pelätä kovaa pakkasta ja haluavat kokeilla kaikkia mahdollisia aktiviteetteja kelistä riippumatta. Meille Sisu Outdoorilla se on tietysti vaan hyvä, että pyöriä ja muuta vuokrataan kylmyydestä huolimatta ja kyllähän kirkkaana pakkaspäivänä toki avautuu huikeat maisemat tuntureille ja huurteisiin metsiin. Olin itse suunnitellut tekeväni sunnuntaina pitkän lenkin liukulumikengillä, koska niillä voi liikkua toppavaatteissa ja lämpimissä talvikengissä. Kun menin hakemaan varusteita Sisulta, niin paikalle pölähti neljä belgialaista nuorta aikuista, jotka kyselivät hiihdonopetusta. No helekatti, jos joku haluaa lähteä yli kolmenkymmenen asteen pakkasessa opettelemaan hiihtoa, niin kyllä minä lähden opettamaan! Ja se into kyllä näkyi ladullakin ja tunnilla oli aika hauskaa, varsinkin kun pojat virittelivät alamäessä ja tasamaalla useamman kerran pientä sprinttikisaa sillä seurauksella, että molemmat olivat kohta mahallaan lumessa 😀 Onneksi olin laittanut kunnolla lämmintä päälle ja ei oikeastaan paljon palellut, vaikka ei puolessatoista tunnissa montaa kilsaa edettykään. Mutta kylmillä keleillä hiihtotunnin pitämisen suurin koetus on aina siinä vaiheessa, kun kuulen ”Can you take a picture?”. Silloin vaaditaan todellista asiakaspalveluasennetta, koska kun pakkasta on -32 astetta (tai vaikka olisi kymmenen astetta vähemmänkin) ja ottaa hanskan pois, niin jo valmiiksi hieman kylmät sormet ovat noin 15 sekunnissa tunnottomat. ”Yes anytime! Smile!”
No lähdin sitten omalle lenkille pari tuntia suunniteltua myöhemmin ja suuntasin järven yli kirkolle ja siitä Kuerille. Se on sellanen reitti, että on ainakin sata kertaa pitänyt jo käydä, mutta aina jäänyt seuraavaan kertaan. Oli sieltä tunturin päältä hienot maisemat iltapäivän viimeisessä valossa auringon laskiessa.
Tänään on jo torstai eli huomenna onkin jo ensimmäinen SM-kisastartti tälle talvelle. Kisat on Pohjanmaalla Vöyrillä. Parisprintillä aloitetaan ja lauantaina kisat jatkuu perinteisen normaalimatkoilla. Sunnuntaina on vielä sprintti vapaalla. Niilalle ei ole huomiselle joukkuetta, mutta pitäkää peukkuja minulle ja Airalle sekä tietenkin myös muille VHS:n joukkueille. Tarkemmat aikataulut ja lähtölistat löytyy kisasivuilta www.smvoyri.fi ja tv-aikataulut yleltä.
Ajomatkan aikana on maisema näyttänyt hieman talvisemmalta kuin parin viikon takaisella reissulla, joten näistähän voi tulla ihan talviurheilukisat. Ainakin vielä näyttäisi lämpötila pysyvän juuri ja juuri miinuksen puolella. Minun paleltuneelle nenälle tekee ehkä ihan hyvääkin käydä välillä etelämpänä lämmittelemässä.
(Kuvia ei ole muokattu, paitsi revontulikuvaa hieman.)
Iina
Hei,
Kyllä on hauskaa näitä pohjoisen kokemuksia lukea.
Tsemppiä Vöyrin kisoihin teille molemmille!