Il sole di Sardegna (numero uno)

Kuusi viikkoa vuorilla saivat jatkoksi vielä vajaan viikon aurinkoloman, missäpä muualla kuin Sardiniassa. Vuosia haaveilin Sardinian kuvankauniista paratiisirannoista ja nyt ajattelin, että turha enää lykätä haaveita. Sitä paitsi, noin pitkän ja kuormittavan treenijakson jälkeen pieni loma on ihan tarpeellinen. Kehittyminen vaatii treenaamisen lisäksi palautumista. Siispä pakattiin kamppeet autoon Toblachissa 26.9 torstaina ja ajettiin illaksi Wieniin. Auto parkkiin ja lentokentälle, josta lennettiin Rooman kautta Cagliariin aamuksi. Enpä ennen tiennyt, että halpalentoyhtiö voi veloittaa ekstramaksun myös normaaleista käsimatkatavaroista, matkustimme siis mukanamme vain pienet reput. Ei rinkat, vaan sellaiset koulurepun kokoiset. Mutta toisaalta, paljonko tilaa tarvitaan bikineille ja hamampyyhkeelle?

Kukkivat rosmariinit. Ollapa itselläkin rosmariinipensasaita..

Pikakierros Cagliarissa (se lausutaan ”kaljari”)

Sardinian suurimpaan kaupunkiin tutustuminen jäi aika vähäiseksi, kun pian jo köröteltiin bussilla Villasimiukseen. Kyllä 60km matkaan voi mennä pari tuntia, kun ajellaan pientä rantatietä ja pysähdellään tarpeeksi usein. Majoituttiin kivaan Giaco´s rooms majataloon kylän laidalle ja käppäiltiin illaksi vielä rannalle. Villasimius oli kyllä kiva. Kävellen pääsi Spiaggia di Simiukselle, joka oli ehkä isoin ranta aurinkotuoleineen ja rantabaareineen. Shuttle bussilla (italiaksi navetta 😀 ) pääsi parilla eurolla kauemmille rannoille. Ja tietysti hieman patikoimalla pääsi vaikka minne!

Oli välillä vaikea päättää minne kannattaisi jäädä, kun hienoja rantoja oli niin monia. Tästä mentiin ohi.

Tuonne lopulta jäätiin melkein koko päiväksi.

Punta Molentis. Kannatti vähän patikoida.

Luonnon taideteoksia. Vai kivettynyt käärme ja lurppakorvainen kettu?

Hellelukemista huolimatta kesäkausi alkoi olla ohi Sardiniassa. Vähän vaikea ymmärtää, että +26 astetta on jo merkki syksystä.

Vaikka loman päätarkoitus oli rentoutua rannalla, tuli siinä sivussa vähän patikoituakin. Jotenkin huomaamatta kiipeiltiin rantakallioilla ja taivallettiin kaktuspoluilla joskus yli 10 kilsaa päivässä 😀 Mutta päädyttiinkin ihan uskomattoman hienoihin paikkoihin ja nähtiin ehkä tuhat sisiliskoa.

Löydettiin aika kivoja polkuja, jotka johtivat toinen toistaan hienompiin paikkoihin. Polkujen ulkopuolelle ei paljon tehnyt mieli lähteä oikomaan.

Niila kantoi urhoollisesti meidän tavaroita pitkin polkuja, kunnes löytyi täydellinen paikka leirin pystyttämiseen 🙂

Tätä ennen rusketusrajat piirtyivät aikalailla vain urheilutopin ja shortsien mukaan 😀

Niilakin löysi oikeanlaisen lomatunnelman. Nyt naatitaan!

Ekana iltana läheisellä piazzalla oli katuruoka- ja viininmaistelu ilta. Kympillä sai neljä maistiaislippua, joita vastaan haettiin kojusta paikallisilta viinintuottajilta tilkka viiniä ja foccaciaa. Tarjolla oli myös monenlaista katuruokaa friteeratuista merenelävistä siankylkirullaan ja juusto-kinkkulajitelmaan, joiden kanssa viiniä sopi maistella. Ja tietysti livemusiikkia. Aika kiva idea, vaikka ei ehkä ihan kaikkia vivahteita viineistä tunnistettukaan.

Tuo Sardinian lipun tarina jäi vielä selvittämättä. Mutta kinkuista ja juustoista päästiin jo vähän perille 🙂

Muina iltoina käyskenneltiin kävelykaduksi muutetulla pääkadulla jäätelöä syöden ja sirkustaiteilijaa ihmetellen.

Parasta oli kuitenkin aurinko ja turkoosi vesi. Ja niitä riitti. Joka päivä paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta, niin kai aina Sardiniassa 😊 Kuvia oli vähän vaikea valita, joten seuraavassa jutussa lisää…

Iina