Johan on talvi

Johan on talvi

Joulukuun alussa Rovaniemelle satoi parikymmentä senttiä lunta ja siinä se on nyt kuukauden pysynyt. Sentin pari painuu välillä ja saman verran leijailee maahan lisää. Nippanappa on päässyt Isorakanlenkkiä hiihtämään vapaalla, siis luonnon lumella. Ensilumenlatu saatiin aika hyvään kuntoon lumisateiden jälkeen, vaikkakin siellä niitä kiviä pyörähtelee pintaan edelleen joka ajon jälkeen.

Marraskuun lopussa, kun Rovaniemellä hiihdettiin hiekalla, me oltiin Niilan kanssa Saariselällä. Siellä olikin loistavat leiriolosuhteet, sillä tykkilumilatua oli auki 6km ja muutaman päivän päästä jo 9,5km.

Luonnonlumilatujakin jo tamppailtiin. Oli vähän talvisempaa kuin Rovaniemellä. Ja onneksi oli, sillä meidän lähtiessä kotiin saapuivat britit Riekonlinnaan. Pulkat saivat kyytiä tienpenkalla ja ravintolan tarjontaan lisättiin ranskalaiset, nugetit ja paahtoleipäarsenaali. Riekonlinna on kyllä kaikin puolin loistava paikka majoittua leirillä, sillä ladut ovat vieressä ja ruoka on hyvää. Ja hiihtäjälle oleellinen voitelutila on huippuluokkaa. Niila hiihti myös Kiilopäähiihdon, jossa tuloksena oli kolmas sija. Sen verran vähän oli luonnonlunta, että matka lyhennettiin lopulta n. 30km ja se hiihdettiin ensilumenladulla. Yksi latu oli per suunta, joten taktiikkaa olisi Niilan kannattanut hioa vähän huolellisemmin, mikäli olisi halunnut korkeammille sijoille.

Me oltiin ilmoittauduttu 2.12 Rukan FIS-kisoihin viikonlopulle, joten Rovaniemen kautta matka jatkui Rukalle. Kisoissa hiihdettiin vapaalla normaalimatkat. Niila hiihtikin ihan hyvin ollen 13. Itse tein vähän väärän suksivalinnan ja hiihto ei ihan kulkenut toivotunlaisesti. Seuraavana viikonloppuna Rovaniemen ensilumenkisoissa meno oli onneksi jo parempaa. Tuplavoitto on harvinaista herkkua, mutta nyt tärppäsi. Lapin Kansa hehkutti otsikossa Ahokkaiden perhejuhlaa 😀

Niila hiihti oikeastikin tosi hyvän hiihdon, sillä miesten sarja oli aika tasokas. Rehellisyyden nimissä oma hiihtoni oli ihan ok, mutta tuskin sillä olisi Skandinavia Cupissa päässyt 50 joukkoon. Kuitenkin parempaa kuin tähän asti. Sukset toimivat aivan erinomaisesti. Olihan meillä voitelumestarina Kari Kyrö, vanha kettu. Ei, suksien kilpavoitelu ei ole rakettitiedettä, se on vielä monimutkaisempaa. Satuin nimittäin näkemään Karin vastausviestin, kun Niila kysyi mitä oli pohjassa…

Minulla viimeisen kahden kuukauden harjoittelua on rytmittänyt sijaisuus maahanmuuttajalasten valmistavassa luokassa. Jos joku vielä ajattelee maahanmuuttajien olevan hankalia, sopeutumattomia, vaarallisia terroristeja ja rasite suomalaiselle yhteiskunnalle, hänen pitäisi tavata nämä lapset. En edes tiedä mitä kaikkea nämä Lähi-idästä kotoisin olevat lapset perheineen ovat kokeneet ennen Suomeen tuloa, mutta näin kilttejä ja innokkaita oppilaita näkee harvoin. Missään muussa luokassa oppilaat eivät tervehdi opettajaa aina luokkaan tullessaan ja sano kiitos, kun antaa läksyjä. Askartelun jälkeen omat ja toisten roskat lakaistaan omatoimisesti. Yhtään energiaa ei tarvinnut tuhlata kurinpitoon. Totta kai iso merkitys on heidän oikealla opettaja, joka on vaatinut hyviä käytöstapoja, mutta ei tällainen silti onnistu kaikilta. Ja miten innokkaasti pienimmät opettelivat uusia sanoja ja lukemaan aapista! Huugi guugia ja muita Fröbelin palikoiden hittejä osa lauloi ja jumppasi aivan innosta täristen 😀 Isommat tekivät vaativia suomen kielioppitehtäviä mukisematta monta sivua. Eivät muka sopeudu? Itse opin samassa ajassa arabiaa viisi sanaa: kiitos=sykran, koulu=madrasse, kotona=bilpeet, ananas=ananas ja kamera=kamera. Opettaisin heitä mielelläni milloin tahansa uudestaan.

Mutta joululoma tuli ja kuva-sanakortit piti jättää open pöydälle. Onhan hiihtäjän ensisijainen tehtävä harjoitella niin hyvin, että saavuttaa kisoissa tavoitteet.

Juoksumatolla tulokset näyttäisivät siltä, että tavoitteet voidaan saavuttaa, mutta kisoissa nähdään, miten suksi liikkuu. Nyt juuri ajellaan visiitille Etelä-Suomeen ja uuden vuoden jälkeen on suuntana Vuokatti ja meille ehkä kauden kovatasoisimmat kisat. Skandinavia Cupissa kun mukana ovat suunnilleen kaikki, jotka eivät lähde/pääse Tour de Skille. Ja seuratkaapa niitä Norjan b-tason menijöitä, niitä ponnahtelee maailman cupissakin kymmenen parhaan joukkoon silloin tällöin, kun vaan pääsevät näyttämään. Ainoa kysymysmerkki on se, montako voitelurekkaa norjalaisilla on tänä vuonna mukana.

Leppoisia välipäiviä toivotellen

Iina