Lapin lämmössä

Lapin lämmössä

Lämpö tekee hyvää lihaksille. Se on varmaan varmaan yksi syy siihen, miksi 46 tuntia harjoittelua 11 päivässä ei tuottanut ongelmia. Ja kyllähän tuo aurinko antaa energiaa meille, jotka saamme elää kohta taas muutaman kuukauden hämärän ja pimeän vaihtelua seuraten. Kuuma on, mutta minä en aio valittaa. Täytyy vain liikkua sen verran vauhdikkaasti, että ilmavirta viilentää 😊

Vajaat kaksi viikkoa sitten torstaina hurautimme autolla Ylläksen Äkäslompoloon. Varsinainen leiri alkoi vasta perjantaina, mutta torstain iltarastien takia otettiin vähän ennakkoa. Ja kannatti niillä rasteilla käydä.  Suunnistus oli hauskaa ja mikä hienointa, hävisin Niilalle vain vaivaiset viisi minuuttia! Yleensähän reilun 5km radalla ero on suunnilleen puoli tuntia 🙂 Tarkkuus oli valttia tällä kertaa.

Perjantaina saapui Vantaan Hiihtoseuran muu porukka ja iltapäivällä alkoivat treenit Kalmerin ohjelman mukaan. Oli kiva, että Niilakin pääsi Inarin yritysläisenä leirille mukaan. Maantieteellinen ero seurojen välillä on lähemmäs tuhat kilometriä, mutta senhän ei tarvitse estää yhdessä harjoittelemista. Ja on tuosta sekin etu, että nyt Niila valmentajanakin tietää tasan tarkkaan millainen leiri oli: meille molemmille määrällisesti kovin ikinä, mutta samalla myös yksi laadukkaimmista.

Kalmer ei nimittäin valmentajana tyydy vain suunnittelemaan treenin kestoa tai kilometrejä. Jokaikinen päivä oli ohjelmassa rullahiihtoa ja viimeistä päivää lukuunottamatta siihen sisältyi aina vähintään puolen tunnin tekniikkaosio. Ja vaikka minäkin olen jo jokusen vuoden hiihtoa harjoitellut, niin tuli niin monta uutta tapaa harjoitella tasapainoa, kehonhallintaa ja eri tekniikoita, että täytyy kyllä niitä vielä videolta kerrata. Ja videoitahan riittää 🙂 Kalmerilla on videokamera kaikissa treenissä ja yleensä jokaisesta treenin sisällä olevasta harjoitteesta on videolla pätkä kaikkien suorituksesta. Myös kuntosalilta on videot, joten on turha selittää, ettei kotona muistanut mitä keskivartaloharjoitteita pitikään tehdä… Löytyy myös fiiliksiä pitkältä lenkiltä sekä joskus hauskoja luontovideoita, kuten porojen toikkarointia.

Heti toisena leiripäivänä eli lauantaina me Niilan kanssa osallistuttiin Äkäslompolon ympärijuoksuun. 8,5 kilometrin lenkki ei mene ihan rantoja hipoen, vaan kiertää vähän eksrtaakin Nilivaaran suunnassa. Aikaisemmilta vuosilta on kirjattu hurjia aikoja, kun kärjessä ovat juosseet mm. Niklas Niska, Sami Jauhojärvi ja Anna-Kaisa Saari. Tänä vuonna taso oli hieman maltillisempi ja minun voittoaikani jäi noista minuuttitolkulla. Mutta voitto mikä voitto ja Niilallekin hienosti kolmas sija. Hauska tapahtuma, johon voin suositella osallistumista. Tarjolla oli myös 5,5km reitti, joka puolestaan kiersi Äkäslompolon lähinnä rantaa kulkevaa reittiä pitkin.

Tottakai hiihdimme leirillä myös Mustin nousua eli Röhkömukasta Y1:lle kulkevaa pyörätietä, jossa on hyvä harjoittaa niin lihaskestävyyttä kuin hiihtoa kovemmilla tehoalueilla. Leirin viimeisenä päivänä lauantaina hiihdimmekin nousuun kolme kovaa vetoa. Alun perin ohjelmassa piti siinä paikassa olla Ylläksen rullahiihtokilpailut, mutta ne harmittavasti jouduttiin perumaan. Ensi vuonna kisat pidetään, tämä on varmaa tietoa. Silloin luvassa on entistä parempi kisa ja tapahtuma, joten pysykää kuulolla 😊

Eihän se yllättänyt, mutta Ylläksellä oli taas erittäin hyvät olosuhteet harjoitella. Löytyy iso nousu, on vaihtelevaa maastoa mökkiteitä kiertelemällä ja jalkalenkeillä mahdollisuudet ovat ihan rajattomat. Kuntosali on ja uimaan pääsee Äkäslompoloon. Meillä uinti, tai pikemminkin pulahdus, kuului ohjelmaan melkein joka päivä, välillä kolmekin kertaa. Majoitus oli järjestettu Lost in Laplandin kautta ja Koparan viihtyisissä kelohirsihuoneistoissa kelpasi isommankin porukan majailla. Rullasukset sai laittaa jalkaan vaikka portailla ja läheltä pääsi kätevästi parhailla poluille. Porotkin kurkistelivat terassin reunalla kiinnostuneena 🙂

Leirin huipennukseksi ja jalkojen tyhjennykseksi käytiin vielä Niilan kanssa hakemassa vauhtia kotimatkaan Pallakselta. Mukaan tarttui muutaman hapettavan reenitunnin ja hienojen maisemien lisäksi jokunen kilo hillaa 🙂 Kannatti siis poiketa, vaikka kotiin tulo vähän venähtikin…

 

Nautitaan vielä lämmöstä, kun sitä riittää. Lupaan, ettei tämä jatku ikuisesti.

Iina