Mikä vois olla hienompaa?
Plus kaks ja vesisade tai pakkasta miinus yhdestä kolmeenkymppiin, joka tapauksessa pimeää ja kylmää. Mustaa ja märkää. Parhaimmillaankin valkoista, kylmää ja liukasta. Asuinpaikasta riippuen tätä on tarjolla suomalaisille seuraavat 5-6 kuukautta, vaikka keväällä valoa saadaankin lisää. Kunnostaan huolehtivalle on siis kolme vaihtoehtoa: Ota lento eteläisemmille leveysasteille ja hölkkää hiekkarannalla shorteissa ja pikkutopissa. (-> piristää varmasti, mutta on kallista ja vaikutukset lyhytkestoisia) Tai siirry puoleksi vuodeksi sisälajien pariin. (->kuntosalilla, uimahallissa ja ilmajoogassa ei tarvitse palella, tosin uimahallissa on myös vakava liukastumisvaara) On kolmaskin vaihtoehto, jossa pukeudutaan oikein ja liikutaan ulkona.
Kuten varmasti jo tiedättekin, hiihtäjät treenaavat paljon ja monipuolisesti. Koska hiihto on ulkoilmalaji, myös harjoittelu tapahtuu pääosin ulkona. Nykyään on tietysti olemassa hiihtoputket ja -hallit sekä juoksumatolla tehtävät kontrolliharjoitukset ja testit, joita tehdään juosten, sauvakävellen ja hiihtäen. Myös voimaharjoittelu tapahtuu yleensä sisätiloissa. Ulkona harjoitellaan kuitenkin monta sataa tuntia vuodessa satoi tai paistoi, mikä kertookin jo kaiken olennaisen: Ulkona olosuhteet ovat aina erilaiset ja se jos mikä antaa jatkuvasti uusia ärsykkeitä ja virkistää mieltä.
Kun ei takerru siihen, että mukavaan ulkona liikkumiseen tarvitaan lämpöä ja aurinkoa, voi löytää liikunnan riemun myös talviselta lenkkipolulta, tai hiihtoladulta. Hiihtoharjoittelussa ehkä hienointa ovat lukuisat harjoitukset luonnon keskellä. Sama lenkkipolku näyttää erilaiselta kesällä ja talvella, aamulla ja illalla, lumisateessa ja auringonpaisteessa, keväällä lintuja kuunnellen ja tammikuussa vain omat sukset suhisten, oravan kanssa tai ilman. Vaikka hiulaisi samassa mäessä intervalleja kerta toisensa jälkeen, on luonto aina erilainen. Turvallinen ja rauhoittava, mutta tavallaan myös arvaamaton.
Oman kehittymisen kannalta luonto tarjoaa myös monipuolisia ärsykkeitä. Jokainen nimittäin tarvitsee aika ajoin uusia ärsykkeitä kehittyäkseen. Jos nostat salilla aina samoja painoja tai käyt vuodesta toiseen samalla jumppatunnilla tai juokset matolla 45min kympin tuntivauhdilla niin kehitys loppuu jossain vaiheessa. Motivaatiollekin voi käydä samoin. Nuo ei missään nimessä ole huonoja harjoituksia, mutta pointti onkin se, että uskalla haastaa itsesi. Ulkona monipuolisesti liikkuen se tapahtuu kuin itsestään. Joskus vain hiihtolenkille sattuu se erikeepperikeli, joskus taas liippalatu haastaa kehonhallintataidot. Auringonpaisteessa priimabaanalla onkin sitten helppo tehdä mitä vaan. Maastonmuodot vaativat hiihtäjältä erilaisia vauhteja ja tekniikoita, sama pätee kaikkeen muuhunkin maastossa liikkumiseen.
Toisaalta meille ulkoilmaihmisille sisäharjoittelu tarjoaa erilaisia ärsykkeitä. Meidän kuntosali onkin niin kiva, että siellä on mukava käydä tekemässä hiihtoharjoitteluun kuuluvat voimareenit. Ja myönnetään, että kolmenkympin pakkasilla mikä vaan reeni on kivempi ja terveellisempi tehdä sisällä. Silti mikään ei ole hienompaa kuin ulkona liikkuminen, kun kelit ovat kohdallaan tai edes sinne päin!
Ulkona treenaamiseen ei vaan kyllästy koskaan! Pari kuukautta Alpeilla ja Dolomiiteillä tarjosivat kauniita maisemia, huikeita lenkkipolkuja, vaativia nousuja ja yllättäviä lumihankia. Mutta ei ole huonosti asiat Suomessakaan. Rovaniemen melkein 9km ensilumenladulla ei ole vielä kertaakaan alkanut hiihtäminen tympiä. Osittain uusittu profiili on ollut oikein toimiva ja latu niin hyvässä kunnossa, että hiihtämisestä oikeasti nauttii. Vaikkei 9km latu ihan korpimetsiin yletykään, niin luonto on silti ympärillä koko ajan ja onnistuu välillä yllättämään. Tiistaina iltalenkin päätteeksi ihastelimme komeita revontulia ja keskiviikon tehoharjoituksessa poro päätti astella keskelle latua. Ei tainnut tietää, että tänä vuonna ladun käyttäminen maksaa rovaniemeläisille 20e/kausi. Korealaisella kilpahiihtäjällä lenkki keskeytyi hetkeksi, koska tilaisuutta porofrendsien ottamiseen ei vaan voi hukata.
Viime viikon pakkasista ja lumisesta maisemasta ei ole enää Rovaniemellä tietoakaan. Maanantain vesisade piti siitä huolen. Säätilojen vaihtelu on virkistävää, mutta me suunnistimme silti torstaina Muonioon Olokselle. Rovaniemen tihkusade muuttui lumeksi ja maisema on täällä ihanan talvinen. Onko se sitä, että ihminen luonnostaan haluaa ympärilleen enemmän valkoista kuin muistaa vai liekö tämä joku talviurheilijoiden sisäinen kaipuu lumen luokse? Jokatapauksessa luonnonlumi tekee hiihtohommista kaikinpuolin mukavampaa ja samoilla linjoilla näkyy olevat useampi sata muutakin hiihtäjää, jotka ovat Olokselle tänä viikonloppuna hakeutuneet. Tarkennetaan vielä, että täällähän kisaillaa viikonloppuna jo perinteeksi muodostuneet Oloksen Tykkikisat, joissa monen maan urheilijat antavat näyttöjä parin viikon päästä alkaviin maailman cupin kisoihin. Moni myös leireilee täällä viikon pari. Me käydään vaan hiihtämässä kisat ja jatketaan treenejä Rovaniemellä, koska siellä pääsee myös harjoittelemaan niin hyvissä olosuhteissa ja kuitenkin ihan kotona asuen. (Oloksella maksaa hiihtolippukin 20e/päivä, vrt. Rovaniemellä 10e/päivä ulkopaikkakuntalaiselle)
Ja hei teillä etelässä voi olla musta maa, mutta ei kuitenkaan näin olemattoman lyhyttä valoisaa hetkeä kuin täällä! Ei muuta kun säänmukaiset varusteet päälle ja ulos. Sitä paitsi Etelä-Suomessakin on jo vaikka kuinka monta ensilumenlatua auki eli hiihtolihaksetkin voi laittaa jo töihin 😊
Iina ja Niila