Pitääkö olla huolissaan?
Mutta miten täällä katsomon puolella menee. Jos se kilpailijaa jännittää kauden avausviikonloppu niin eipä sitä helpolla täälläkään päästä. Ehkäpä jopa aina enmmän jännittää, jos on vain ulkopuolisena katsojan roolissa. Kilpailijan tai huoltajan roolissa paikan päällä on kuitenkin niin keskittynyt aina itse siihen kulloinkin käsillä olevaan tehtävään, ettei paljon ajatus ehdi harhailla jännittämiseen. Mutta näin muutaman sadan kilometrin päässä katsomossa niin eipä voi muuta tehdä kuin seurata kisoja (ja jännittää). Niin paljon on yhteistä aikaa vietetty ja satsattu tavoitteiden eteen, että onhan se jännä nähdä missä mennään. Vaikea on vain ”ulkopuolisen silmin” katsoa kisoja. Tosin eikai siihen mitään syytä olisikaan.. Vaikka sitä tekee kontrolliharjoituksia ja yrittää pitää oman tekemisen ja kropan tilan hallinnassa aina se enemmän tai vähemmän jännittää missä mennään näin kauden avauksessa. Kilpahiihdon luonteeseen kuitenkin kuuluu, että suoritusta verrataan aina suksilla tapahtuvalla suorituksella kanssakilpailijoihin ja lopulta vain kilpailutulokset ratkaisevat. Ja tuota tilannetta ei ole paljon tullut simuloitua tässä vaiheessa harjoituskautta. Ja siihen sen päivän kilpailutulokseen vaikuttavat ainakin seuraavat asiat (tärkeysjärjestyksessä):
- Fyysinen kunto ja suorituskyky
- Välineet
- Taito/tekniikka
- (Sprinttihiihdossa taktiikka ja kanssakilpailijoiden koheltaminen)
- Päivän vire
Kuten listalta voi päätellä kyseessä on fyysinen välinelaji. Itsellä meni jokunen vuosi liikaa myöntää välineiden merkitys lopputulokseen. Vaikka asia onkin näin en silti kehota etenkään junioreja vanhempineen ryntäämään urheilukauppaan suksipakkaa kasvattamaan. Jos jossain, niin suksissa vain ja ainoastaan laatu ratkaisee. Ei sillä ole mitään merkitystä paljon pakassa on pareja. Hyvät parit ratkaisee ja huippu pareilla voi paikata fyysisiä puutteita tiettyyn rajaan asti. Pitää kuitenkin muistaa, ettei huipulla ole kanssakilpailijoilla juuri fyysisiä puutteita.. Eli määritele tavoitteet ja toimi sen mukaisesti!
Mutta takaisin kauden avaukseen. Kuten käyttämäni termikin jo kertoo kyseessä on kauden avaus. Tärkeä hetki, vaan ei kauden päätavoite. Tässä vaiheessa täytyy pitää pää kylmänä ja muistaa missä kauden päätavoitteet ovat, eikä lähteä höntyilemään suuntaan eikä toiseen. Kauden avauksesta hyvästä tuloksesta voi ammentaa henkiselle puolelle, mutta itse näen ettei fyysiselle puolelle juurikaan ole merkitystä miten ensimmäiset kisat ovat menneet. Toki pitää tarkistaa tilanne, miten tulos ja ennen kaikkea tuntemus vastaa viimeviikkojen harjoitteluun. Sen verran on kuitenkin itsestä, Iinasta ja fysiikan lainalaisuuksista kertynyt kokemusta, että hetkellisesti hyvään voi päästä kikkailemalla, mutta isoa kalaa kalastaessa pitää tehdä määrätietoisesti, itseen ja omaan linjaan luottaen suunnitelmallista työtä. Irvileuka tosin saattaa kysyä: Entä jos suunnitelma onkin väärä? Mutta kun ei ole – Ainakaan meillä ?
Koirat haukkuu ja karavaani kulkee
Niila
PS. Jutun kirjoitin jo perjantai-iltana ennen kisoja, mutta tässä vaiheessa viikonlopun ensimmäisen osion tuloskin on jo nähtävissä. Iinan kohdalle se tarkoitti, ei jatkoon. Pitääkö olla huolissaan? Totta kai hieman, mutta kuten aikaisemmasta tekstistä voi tulkita, niin nyt jäi henkiselle puolelle hyöty saamatta mutta peilaten viimeviikkojen tekemiseen niin fyysiseen puoleen ei vielä kannata tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä. Jatketaan valitulla linjalla ja parin viikon päästä Oloksen jälkeen tehdään pidemmälle meneviä johtopäätöksiä.
