Kunnon mukaista menoa
Viime viikonloppuna käytiin pyörähtämässä Ylläksellä perjantaista sunnuntaihin. Pääosassa olivat lauantaina hiihdetyt Ylläksen rullahiihdot, mutta myös muutama hyvä harjoitus ehdittiin viikonlopun aikana toteuttaa.
Perjantaina ajelimme siis Rovaniemeltä Äkäslompoloon. Laitoimme samantien rullasukset jalkaan ja hiihdimme kisaratana toimivan nousun pariin kertaan ylös ja alas sekä hieman helpommassa maastossa hetkisen kevyttä hiihtelyä. Myöhemmin käytiin vielä katselemassa illan nopeuskilpailua, joka oli todellinen sprintti, n. 400m tasainen lenkki parkkipaikalla. Urheilijoilla oli neljä mahdollisuutta hiihtää reitillä mahdollisimman nopea aika. Sähäkkää menoa oli monellakin, mutta nopeimpia olivat Krista Niiranen naisissa ja Lauri Vuorinen miehissä. Ei turhaan tehty Kristan kanssa nopeusreenejä edellisellä viikolla 🙂 Nopeuskisasta kiinnostuivat myös paikalliset porot, jotka halusivat seurata hiihtoa hieman liiankin läheltä. Päättivät yllättää Einon heti toisen mutkan takana kävelemällä suoraan eteen. Onneksi hiihtäjillä oli monta yritystä ja porot saatiin ajettua sivummalle.
Lauantaina kisattiin siis viikonlopun pääkilpailu, jossa kiivettiin pitkää nousua Jouninkaupalta hissiaseman parkkipaikalle. Naisilla oli kaksi ja miehillä kolme nousua ja viimeinen oli molemmilla takaa-ajona. Keli oli aurinkoinen ja lämmin, mutta ei kuitenkaan liian kuuma eli oikein sopiva siis rullahiihtoon. Meillä molemmilla kulki ihan hyvin ja pystyimme hiihtämään aikalailla kunnonmukaiset suoritukset. Se olikin kisan tärkein tavoite. Pääsimme näkemään missä mennään eikä jäänyt jossiteltavaa. Tietysti nälkä kasvaa syödessä ja tuloksia katsellessa piti hieman muikistella, että jos olis vähän vielä pystyny nipistämään aikaa pois… Iina oli lopputuloksissa 11. ja Niila 12., joten kohtuullista menoa, vaikka kympin joukkoon olisikin ollut kiva mahtua. Miesten tulokset täältä ja naisten täältä.
Lauantai-iltana mentiin mukaan Vantaan Hiihtoseuran valmentajan Kalmer Trammin pitämiin harjoituksiin. Seuran uutena jäsenenä oli Iinan jo aikakin tutustua seurakavereihin ja Niila tuli mukaan muuten vaan mielenkiinnosta. Kyseessä oli loikat+voima, joten ajattelimme selviävämme mukana aika helposti. Kalmer on erittäin pätevänoloinen valmentaja. Erityisesti se, että perustelee hyvin miksi mitäkin harjotitusta tehdään ja mitä sillä kehitetään on hyvän valmentajan merkki. Muutamia uusia juttuja reenin aikana tuli ja hyviä vinkkejä meidänkin harjoitteluun. Kyllä meillä vähän naama venähti, kun loikkaharjoitukseen kuului 4×25 tasaloikkaa! Joka toinen sarja tehtiin mahdollisimman voimakkaasti ja joka toinen mahdollisimman nopealla frekvenssillä. Ihan tajuttomat hapot ja meidän kummankaan vikoja loikkia ei voi kovin nopeiksi luonnehtia 🙂 Kalmer muistutti armollisesti, että 70 tasaloikan sarjat tarvii mennä vasta lokakuun lopussa… Pitääpä alkaa reenaamaa. Heti kun taas pääsee kyykkyyn.
Sunnuntaina tehtiin pitkät lenkit, Niila oman vajaa 40km juoksulenkin ja minä vantaalaisten kanssa ensin sauvakävely/juoksu+vetoja suolla. Jalat kertoivat, että 4x4min ala-vk:lla riittää oikein mainiosti. Jatkoin siitä vielä itsekseni lenkkiä ja lopulta kello näytti harjoituksen kestoksi 5.20. Kolmen tunnin kohdalla ohitin puron ylimielisesti, koska en viitsinyt juoda ihan lähellä Varkaankurun nuotiopaikkaa. Juomavyö kuitenkin tyhjeni yllättävän nopeasti ja puroja ei osunutkaan kohdalle pitkään aikaan. Kiersin lenkin Kellostapulinkurun kautta Kesängille ja lopulta vajaan viiden tunnin kohdalla hoipuin saman Varkaankurusta tulevan puron alajuoksulle ja makasin puronrannassa mahallani juomassa vettä kuin joku eläin 🙂
Rovaniemellä sunnuntai ilta ja maanantai kuluivat pitkälti pakkaillessa ja asioita hoidellessa (eikö päivää ennen lähtöä olekin oikea hetki hoitaa vakuutukset ja rokotukset kuntoon) ja maanantai-iltana Inka ja Erkki tulivat vielä ystävällisesti auttamaan jääkaapiin tyhjennyksessä. Hyvin näytti peruna-selleri-kesäkurpitsa-pizza maistuvan. Periaatteena oli, että tarjoan vain mitä kaapista löytyy. Ja hei, nyt sitä ollaan sitten jo matkalla kohti etelää. Auto on niin täysi, että hirvittää, mutta toisaalta voidaan luottaa, että jos jotain ei ole mukana niin sitä ei tarvita!
Alpit täältä tullaan!
Iina ja Niila