Kun kerran oli käyntiä Hetassa, niin ajateltiin yhdistää siihen yhden yön ”vaellus” Pöyrisjärven erämaassa, joka oli meille vielä tuntematon paikka. Lähiretkeily on nyt suosiossa, joten pakattiin tarvittavat varusteet tunnissa, Niila maksoi kalastusluvat ja Hetasta jatkoimme Näkkälään sopivan polun päähän. Ei pidä tehdä lähtemisestä liian vaikeaa. No siinä vaiheessa kun piti astua autosta ulos, alkoi sataa kaatamalla, ja me päätimme pitää siinä vaiheessa ensimmäisen evästauon. Ei pidä tehdä retkeilystä turhaan epämukavaa. Varsinkin, kun sade loppui puolen tunnin päästä ja valoisat kesäyöt on kuin tehty kulkemiseen.
Polku oli superhelppoa lähes hiekkatietä. Ilmankos moni lähtee tänne pyöräilemään. Helpostakin saa haastavaa lisäämällä hengitysilmaan miljardi hyttystä.
Ratkaisu: Pinkaistaan koivikon läpi ensimmäiseen tunturinrinteeseen. Tunturissahan aina tuulee. Vaan nämä hyttyset olivat kovia kestävyysurheilijoita ja seurasivat sinnikkäästi. Melkien huipulle asti saatiin kiivetä ennen kuin ne oli mahdollista alkaa edes suunnitella pysähtymistä.
Aamulla matka jatkui aluksi (varmuuden vuoksi) tunturien muodostamaa harjannetta pitkin.
Tunturiopaskouluun pitää koota kasvio ja siksi Iina onkin kuvaillut kaikenlaisia kasveja ja kukkia tavallista enemmän. Sitten pitäisi vielä tunnistaa ne 😀
Tämä on se juttu miksi Pöyrisjärven erämaa on erilainen paikka kuin moni muu. Tänne on jotenkin kasautunut hiekkaa ihan mahdottomasti. Tuli vähän sellanen Välimeri-fiilis, kun on karu maisema, vaaleaa hiekkaa, sininen taivas ja hohtavan sininen vesi. Aika kiva. Hyttysetkin tajusivat pysyä päiväaikaan vähän loitommalla.
Pöyrisjärven lisäksi löytyy paljon pieniä järviä ja lampia, joissa todisettavasti on ainakin ahvenia. Ja Niilahan virvelöi meille niitä kaksi. Toinen ahven ei edes käynyt koukussa kiinni, vaan Niila houkutteli sen uimaan suoraan haaviin! 😀
Tässä vaiheessa olikin hyvä, että saatiin kalaa tukevoittamaan pussipasta-annoksia. Olimme nimittäin sitä mieltä, että ei lähdetäkään vielä kohti autoa, vaan käydään Pöyrisjärven biitsillä uimassa. Joku olisi voinut nähdä siinä pienen ongelman, että meillä oli siinä vaiheessa kaasu loppu (ja metsäpalovaroituksen aikaan tulia ei saa tehdä) ja ainoat jäljellä olevat eväät pari desiä kaurahiutaleita ja kaksi Tuplaa.
No mutta kuka nyt tällaisesta paikasta olisi malttanut lähteä.
Ja sitten iltauinnin jälkeen sen verran marssia, että löydettiin puro veden ottamista varten ja telttapaikka. Teltan voi kyllä pystyttää melkein mihin vaan ohuen varvikon peittämälle hiekkakentälle. Iltapalaksi syötiin loput ruuat eli kaurahiutaleita kylmän veden kanssa ja molemmille yksi Tupla. Hyvin nukutti pitkän päivän jälkeen.
Aamulla yhteisestä sopimuksesta teltta nopeasti kasaan (mihinkään muuhun aikaa ei oikein kulunutkaan kun ei ollut sitä aamupalaa) ja kohti autoa. 15 kilometrin aikana tuli kieltämättä vähän nälkä, mutta autossa odotti paketti kaurakeksejä, joten mikään hätä meillä ei ollut.
Tämä improvisoitu retki erämaahan oli taas hyvä osoitus siitä, että ei retkeilyn tarvitse aina olla niin viimeisen päälle suunniteltu ja aikataulutettu pitkä vaellus. Tärkeintä on lähteminen ja luonnosta nauttiminen sellaisena kuin se on. Joskus sataa ja joskus on hyttysiä (kumpikaan ei varsinaisesti yllättänyt tällä reissulla) ja ruokakin voi näköjään loppua, mutta oli meillä sangen mukavaakin. Kala on niin hyvää, kun sen matka järvestä pataan kestää vartin. Kesällä varsinkin on helppo muuttaa suunnitelmia ja on helpompi luottaa, että kyllä täällä selviytyy. Ja nuo maisemat ovat niin kauniit ja erikoiset, ne jopa kummasti auttavat Välimeren kaipuuseen. Hataralla suunnitelmalla ja kevyillä varusteilla oltiin liikkeella, mutta joistain varusteista ei kannata tinkiä. Aina pitää mukana olla ensiapulaukku + avaruuslakana, vaikka niitä vähiten toivoo tarvitsevansa.
Meidän reissu ei missään nimessä ollut mitään selviytymistä, vaan nautiskelua. Ja muutaman kaurakeksin jälkeen me päätettiin kurvata autolla Näkkälän risteyksestä Palojärven rannalla olevalle huoltsikalle, jonka mielenkiintoisia mainoksia olimme tulomatkalla ihmetelleet. Että saatiin retken lopuksi kunnon annokset poroa ja siikaa.
Niilallehan tämä reissu toimi myös hyvinä valmistavina harjoituksina Ylläksen rullahiihtoihin.
Iina ja Niila