Idea lähti Iinan tädiltä, Hilkalta, ja innostuttiin. Kohta Iinalla on edessä 66 km pituinen NUTS Hetta-Pallas eikä siihen ilman valmistautumista tohdi lähteä ja Niilallakin saman tapahtuman 37 km, joten joku pitkä testilenkki olisi hyvä tehdä. Repovesi-Mäntyharju kuulosti heti kiinnostavalta. Tokihan reitin voi kulkea myös toisin päin, mutta näin se sopi mökkimatkalle hyvin, kun Mäntyharjulle oltiin joka tapauksessa menossa. Nopeasti googlaamalla löytyi ihan hyvin tietoa, että reitti on merkattu, matkan varrella on taukopaikkoja ja pituus on 33 km. Aika passeli meille. Iinan isä, Tapani, lupasi lähteä maastopyörällä kantamaan mukana eväitä ja lisää juomista. Reittihän on myös maastopyöräreitiksi merkitty.
Repovedelle ajellessa tarkasteltiin karttaa hieman tarkemmin ja näyttikin silti, että se 33 km reitti ei lähdekään Lapinsalmen lähtöpaikalta, josta jäimme auton kyydistä. Useamman kilometrin hölköttely oli siis luvassa myös kansallispuiston maisemissa. No ei siinä mitään, jokunen kilsa ylimäärästä menee aina. Lähdimme matkaan Lapinsalmen parkkipaikalta ja Iinan äiti lähti autolla kohti Mäntyharjua. Koska Repoveden kansallispuistossa pyöräreitti ei mene riippusillan kautta, valitsimme alkumatkan vesistön ylitykseen Ketunlossin, saipahan lossia hinatessa jalkojen lisäksi hieman liikettä myös yläkropalle.
Repoveden kansallispuiston alueella reitit olivat odotetun hyväkulkuisia ja maisemat kauniita. Pyöräreitti meni muutamassa kohdassa hiekkateitä pitkin, mutta me juoksimme polkuja pitkin mm. Mustavuoren viertä ja Olhavan vuoren päältä. Meillä oli juoksureput ja niissä litran verran juomista. Tapanilla oli repussa lisää juomista ja eväät. Huomasimme, että kansallispuistossa oli muutama kaivo, joista olisi varmaan voinut täyttää pulloja.
Yli 9km oli kellossa matkaa, kun varsinainen yhdysreitti Mäntyharjulle alkoi. Reitti oli hyvin merkitty. Jokaisessa risteyksessä oli nuoli ja jopa ennen risteystä oli melkein aina nuoli ja 50m, jotta voi ennakoida käännöksen. Ehkä oleellisempaa pyöräilijälle, kuin medän vauhtia juokseville 😀
Matkan varrella oli tosiaan taukopaikkoja, esimerkiksi Pitkälammen tupa, joka oli ihan uuden ja siistin näköinen. Päiväkäytössä se olisi ilmainen ja yöpyminen olisi maksanut vaivaset 15e/hlö/yö.
Toinen hauska taukopaikka oli Matkoslammen laavu, jossa oli iso laavu, kaikille avoin sauna ja laituri pienessä suolammessa. Helle olikin lämmittänyt pienen tumman saunan aivan lämpimäksi. Ehkei kiuas olisi sihahtanut, mutta hyvät lämmöt olisi tarvittaessa saanut ennen uintia 😀
Seurasimme tarkasti opasteita ja matkaa kertyi Mäntyharjun urheilukeskuksen kupeeseen Tokmannin pihaan 47 km. Aikaa meillä kului 6h 50min. Tähän on laskettu mukaan tauot. Pari kertaa pysähdyimme syömään pullaa ja suolakeksejä, joita kaivettiin Tapanin repusta. Geelejä imeskeltiin vauhdista ja se olikin yksi lenkin tarkoitus, että voi testata esimerkiksi miten geelejä on kätevä pitää taskuissa ja paljonko juomaa kuluu. Mutta tosiaan ei ollut 33 eikä 43 kilometriä 😀 Eli jos jotain kritiikkiä pitää sanoa, niin onhan se hieman hämäävää ilmoittaa reitin pituudeksi 33 km, jos Repoveden puolen lähtöpaikka on keskellä metsää. Ja vaikka tuohon lasketaan se 9km ekstraa, niin eihän se siltikään ihan täsmää. Meille tuo ei tuottanut ongelmia, mutta kyllähän 14 kilometrin ero alkuperäiseen suunnitelmaan on ihan huomion arvoinen asia!
Reitti oli kokonaisuudessaan oikeastaan aika kiva ja vaihteleva. Oli hienosti hyödynnetty valmiita polkuja ja metsäteitä, ja maisema vaihteli kuivista mäntykankaista varjoisiin kuusikoihin ja suolampiin. Oli hakkuuaukkoja, pellonreunaa, korpimetsää ja kallioita, pientä polkua ja hieman hiekkatietä.
Voisi kyllä lähteä reitille uudestaan ja suosittelen muillekin. Repoveden kansallispuiston alueella oli jonkin verran porukkaa, mutta sen jälkeen kuljimme ihan keskenämme paria pyöräilijää lukuun ottamatta. Joten siinäpä oivallinen kohde, jos haluaa suosituimpien ulkoilukohteiden ruuhkista väljemmille poluille. Mäntyharjun päässä vaelluspolku oli hyvin kapea niillä osuuksilla, joilla pyöräreitti erkani hetkeksi omilleen. Siitä voisi päätellä, että reitti onkin enimmäkseen maastopyöräilijöiden käytössä. Pyöräilijöille oli tarjolla osittain helppoa sorastettua polkua, kalliopolkuja tai hyvää neulaspolkua, mutta oli myös teknisempiäkin paikkoja. Ei ehkä ihan ensikertalaiselle, mutta ei myöskään tarvitse mikään mestari olla, jotta reitistä voi nauttia maastopyöräillen.
Parina seuraavana päivänä jaloissa tuntui hieman, mutta palautuminen kävi yllättävän nopeasti, mikä oli tietysti erittäin toivottavaa, kun aikaa todelliseen haasteeseen oli vain tasan viikko. Lämpö, sauna, uinti, lepo ja hyvä ruoka ja 5l vissyä, siinäpä yksinkertainen resepti palautumiseen. Huomenna selviää Iinan osalta ja lauantaina Niilan osalta millainen superkompensaatio ehdittiin reissusta saada NUTS Ylläs-Pallasta ajatellen 😀
Iina ja Niila