Viimeksi kirjoitin, että aurinko alkaa lämmittää jo ainakin henkisesti. On kuitenkin myönnettävä, että kyllä se näkyy jo lämpömittarissakin, vai pitäisikö sanoa pakkasmittarissa. Kirkkaina päivinä aamun -32 on tosiaan lauhtunut iltapäiväksi -18 asteeseen. Ihan ei tarkene laittaa oppilaita luistelemaan, mutta muuten se on jo ihan hyvä ulkoilukeli. -16 asteessa hiihtelee jo ihan mielikseen. Meillä on koulussa välituntien pakkasraja -25 ja usein sitäkin kylmemmässä ainakin käväistään ulkona. Minä ”etelän vetelä” muistan, että meillä oli aikanaan rajana -15 ja se tuntuu täällä vähän huvittavalta, sillä mehän täällä kökötettäisiin monta viikkoa vain sisällä. Kylmä vai lämmin, se on suhteellista, varsinkin kun muistelee nyt miten lokakuussa vilutti jo ensimmäiset nollakelit.
Miinuksen puolelle jäätiin myös reilun viikon takaisissa Pyhäjärven SM-kisoissa. Keli oli täydellinen aurinkoinen -8 (eli lämmin!) ja ladut hyvässä kunnossa. Vapaan normaalimatka on meille molemmille se suosikki. Ei vaan kulkenut ja tuloksena molemmille sijoitukset päälle 40. Niilalla oli kyllä mahdollisuudet parempaankin (tai eikö meillä kaikilla vielä lähtöviivalla ollut…), mutta 15 kilometristä kolme viimeistä oli liikaa ja tiukka sekuntikamppailu kääntyi 20 sijaa huonommaksi verrattuna 12,3km väliaikapisteen tilanteeseen. Höh!
Se täytyy kyllä sanoa, että Pyhäjärvellä oli tehty loistavaa työtä kilpailujen järjestämisessä. Sen lisäksi, että ladut olivat profiililtaan kiinnostavan vaihtelevat ja hyvässä kunnossa, oli koronajärjestelyt otettu tosissaan. SM-kisoissa voi olla yhteensä satoja ihmisiä, kun lasketaan mukaan kaikki kilpailijat, huoltajat ja toimitsijat. (Yleisöä ei valitettavasti tälläkään kertaa päästetty paikalle.) Tämä ihmismäärä jakautuu kuitenkin luonnostaan hajalleen, joten missään tilanteessa kaikki eivät ole koolla samaan aikaan samassa paikassa. Pyhäjärvellä ei ollut käytössä pukuhuoneita eikä mitään muitakaan sisätiloja, paitsi wc:t. Numerot ja transponderit sai itse hakea ennen lähtöä. Ei syntynyt jonoja ja muutenkin oli helppo pitää etäisyyttä muihin. Maskin käyttöön ei lain mukaan voi pakottaa, mutta siitä muistutettiin jatkuvasti kuulutuksissa ja oikein vastuullisesti näytti hiihtoväki käyttäytyvän. Ymmärrän, että koronan takia on syytä pitää kiinni tiukoista rajoituksista, mutta hiihtokisojen tyyppinen ulkoilmatapahtuma on niin erilainen kuin esimerkiksi sisällä pidettävät konsertit yms., että sellainen on mahdollista kyllä järjestää turvallisesti, kun vaan tahtoa löytyy. Pyhäjärven SM-kisat ovat siitä hyvä esimerkki.
Kun ollaan 15-20 asteen pakkaslukemissa, täytyy ladulle lähtiessä aika tarkkaan miettiä miten saa sormet, varpaat ja nenän pysymään lämpimänä. Yrityksen ja erehdyksen kautta olen myös oppinut, että tuulilukeman voi suoraan lisätä pakkaslukemaan, jolloin saa selville todellisen kylmyyden. Esimerkiksi muuten ihan leppoisa -12 voi 5m/s tuulessa tuntua jo -17 asteelta eli aika kylmältä, jos ei ole oikein varustautunut.
Tässä meidän luottokamppeet kylmiin keleihin:
Ensimmäisenä jäätyvät yleensä sormet ja varpaat. Monojen päälle kannattaa siksi sujauttaa mononsuojat. Meillä on käytössä Lillsportin thermo- mallit, joissa ei kyllä ole varpaita palellut kertaakaan. Käsiin on ehdottomasti parasta laittaa jonkin sortin rukkaset. Kolmisormihanskat puhumattakaan sormikkaista eivät rukkasille pärjää, koska sormet pitää ehdottomasti saada samaan tilaan toisiaan lämmittämään. Oikein kylmällä kelillä superlämmin ratkaisu on laittaa ihan ohuet sormikkaat rukkasten sisään. Siis sellaiset alushanskoiksi tarkoitetut vaikkapa.
Kerrastoksi ainakin ihoa vasten merinovillaa ja mielellään verkkomallia, jonka reikiin jää lämmintä ilmaa. Jos yhtään tuulee, niin tuulikerrastoa siihen päälle. Pärjää ihan tavallisella lämppärillä, kunhan alla on sopivasti kerroksia.
Päähän lämmin pipo ja kaulaan buffi, joka kannattaa vetää poskien yli takaraivolle (vähän niin kuin kypärähupun tavoin. Toki ihan perinteinen kypärähuppu on varmasti myös toimiva pipon alla). Poskiin ja nenänpäähän voi laittaa palat kinesioteippiä. Viime talvena kokeilin miltä tuntuu palelluttaa nenä ja eihän se kivaa ollut. Ongelmana on vaan se, että nenässä kylmyys ei niin tunnu ja se voi paleltua helposti ihan vahingossa, kuten minulla. Sisälle tullessa kuulin kommentin, että nenä on valkoinen ja sitten se olikin kohta jo punainen ja muutaman päivän päästä alkoi nahkat irtoilla. Nenä on päässä vielä, mutta se on nyt vähän herkemmin paleltuva kuin ennen.
Kylmä ja kuiva pakkasilmakaan ei oikein tee hyvää hengitysteille ja keuhkoille. Siihen löytyy ratkaisuksi erilaisia hengitysilman lämmittimiä. Yksinkertaisimmillaan siinä on metalliritilä, joka lämpiää ulos hengittäessä ja lämmittää sitten sisään hengitettävän ilman. Esimerkiksi sellainen maskimalli suojaa samalla myös nenää kylmältä. Ei ehkä tyylikästä, mutta toimivaa 😊
Hiihtolomalainen löytää varmasti meidän kylältä hyviä varusteita pakkasessa ulkoiluun. Meidän luottovarusteita löytyy ainakin Sport Corner Ylläksestä ja Sisu Outdoorilta. Täälläpäin osataan pukeutua pakkaseen, sillä muuten saisikin talvet viettää sisällä. Eikä -20 nyt edes ole niin paha, ainakaan sen jälkeen, kun oli -35.
Alle 20 pakkasessa lähdetään ladulle, mutta mukavan kylmän kelin hiihtolenkin voi tehdä myös liukulumikengillä. Tämä pehmeä pakkaslumi on niille juuri passeli ja vaatettakin voi laittaa lämpimästi sekä ottaa vaikka ihan repun matkaan. Ei tule ainakaan mentyä liian kovaa 😀
Nautitaanpa nyt talvesta!
Iina