Voi sanoa, että alkukausi oli nyt tässä. Ja toivottavasti vain alkukausi. Eihän tämä kisakausi ehtinyt osaltani edes kunnolla alkaakaan, mutta viime viikonlopun Rovaniemen kisat jäivät viimeisiksi vähään akaan. Pikkasen on tyhjä mieli, tänä viikonloppuna piti olla mun alkukauden pääkisat. Scandicup Piteå, eiku Scandicup Rovaniemi, eiku Rovaniemen FIS-kisat, no lopulta nekin peruttiin.. Viikonloppuna oli siis tarkoitus järjestää alkutalven Scandinavia cupin osakilpailu. Alun perin tarkoitus oli hiihtää Piteåssa, josta kisat siirrettiin Rovaniemelle. Kun korona teki ulkomailta matkustamisen kovin hankalaksi, kisat päätettiin muuttaa FIS-kilpailuiksi suomalaisille ja Suomessa jo oleville ulkomaalaisille. Lopulta kuitenkin nekin peruttiin. Kyllä potuttaa.
Vielä viikon takaisiin kisoihin. Rovaniemellä hiihettiin 10km vapaata. Maasto oli Rovaniemen vuosista tuttu ja ratakin, pieniä muutoksia lukuun ottamatta sitä samaa, mitä niin monesti ensilumien aikaa oli tullut kierrettyä. Voisikin sanoa, että jopa kotikenttä etu. Niin taisi olla lähes kaikille muillekin siellä hiihtäneille. Koronan vuoksi kaukomatkalasia kehotettiin jäämään kotiin tai ainakin pois kisoista. Kisat kuitenkin saatiin pidettyä ja kulku oli kohtalaista. Paras terävyys oli tarkoitus kaivaa vasta tälle viikonlopulle. Viikolla, kun aamulla 7 aikoihin lähtee tekemään ekaa reeniä, reilu 7 tuntia päälle jaloilla oloa töissä ja iltaselle vielä toinen reeni, niin pikkasen säikäytti jo kisaa edeltävän perjantain ”avaavassa” kuinka tukkoon jalat saakaan. Onneksi perjantai oli kuitenkin vapaata töistä ja päivässä sai pienen ihmeen tehtyä lihaksiston vireelle. Sopivat reenit, kompressiot, sauna ja kuivakuppaus pelastivat katastrofilta.
Kulunut viikko olikin anottu töistä lomaa, jottei seuraavana viikonloppuna tarvitsisi luottaa ihmeisiin ja saisin valmistautua kisoihin kunnolla. Periaatteessa kunto tuntuu ihan hyvältä, mutta kisoissa ei ole oikein lähtenyt ja nyt ei pääse edes yrittämään. Kisoja on peruttu ympäri Suomea ja myös maailman cupin kisoja jää välistä. Sama tilanne kaikille hiihtäjille, mutta ei se pettymystä vähennä. Nyt sitä (turvallista ja toimivaa) rokotetta markkinoille ja vähän äkkiä!
Mutta ei niin paljon huonoa, etteikö jotain hyvääkin. Näin viikon pettymystä kisojen peruuntumisesta sulatelleena ja reenipäiväkirjaa tutkien ja lenkillä fiilistä miettien, voikin todeta pienen kisatauon tulleen hyvään saumaan. Vaikka kunto ja kisavirekin ovat näyttäneet nousun merkkejä, ei se liene kuitenkaan koko totuus. Harjoittelu on ollut vähän rikkonaista eikä kunnon perusreenille ole ollut aikaa ja virettä onkin haettu keskittymällä yksittäisiin tehoreeneihin. Kyllähän tuokin hetkellisesti näyttää tulosta tuottavan, mutta pahaa pelkään, että tämä nousukunto olisi katkennut ennen kuin kaamos alkaisi helpottaa.
Eli surkuttelun sijaan perusharjottelun pariin, jotta kunto kantaa vielä silloinkin, kun pääsee taas kisaamaan. Seuraavaksi toivelistalla on lisää lunta Ylläksen alueelle, jotta saataisi täälläkin paanat hiihdettävästä kunnosta nautiskelukuntoon. Koitetaan kaivaa kisavire seuraavaksi esiin Pyhäjärven SM-hiihtoihin sikäli, jos ne päästään hiihtämään.
Jatketaan harjoituksia,
Niila