Onko kevättä ilman pilkkireissua? Ei näköjään meillä. Iinan isä soitteli muutama päivä ennen lähtöä, ettei alkuperäinen retkikumppani päässytkään osallistumaan ja kysy haluttiinko lähteä matkaan. Eipä tarvinnut kuin muistella Iinan viime keväisiä kalajuttuja, kun mieleen tuli lämmin tunturikämppä, jossa raukeana päivän pilkkiretkestä saa nauttia illallista kauniin rauhottavan tunturimaiseman avautuessa ikkunasta ja höyryävä lautanen edessä vastapaistetun taimenmedaljongin tuoksun herätellessä ruokahalua. Kukapa tuollaista voisi vastustaa, jos on kerran päässyt kokemaan 😊 Sitä paitsi eipä meillä sen kummempia suunnitelmia ollut, kuin hiihdellä tunturissa. Joten alkuperäisistä suunnitelmistammekaan ei tarvinnut juuri tinkiä.

Seuraavaksi tunnelmia tunturista kirjallisessa muodossa.

Pakkailun, eväiden hankinnan ja ajomatkan jälkeen saatiin auto tuttuun paikkaan tien varteen parkkiin ja päästiin aloittamaan varsinainen pilkkiretki. Tänä vuonna lumitilanne osoittautui myös Ylä-Lapissa hyväksi. Sen lisäksi, että sitä oli paljon, se myös kantoi 😊 Alkumatkaan osuu aina parin kilometrin nousu ylös tuntureille, mutta tällä kertaa se oli vaivatonta ilman pito-ongelmia, kun ahkion pystyi vetämään hangella kävellen. Ylhäällä tunturissa vain luistelusukset jalkaan ja mukavassa myötätuulessa parisenkymmentä kilometriä kämpälle yöksi. Ja vaikka mielessä kutkuttelikin jo seuraavan päivän kalareissut, ei unta tarvinnut kauaa odotella.

Seuraavana päivänä pilkkivehkeet ja eväät ahkioon ja ”varmoille” kalapaikoille kalaan. Päivä meni mukavasti ja saatiin nauttia raikkaasta tunturi-ilmasta pitkään. Illalla kuitenkin söimme pussiruokaa. Toisena päivänä samat aamurutiinit ja matkaan. Olihan meillä jo valmiita avantoja kairattu ja tänään tehtäisi lisää, joten kalansaanti olisi jo paljon varmempaa. Päivä meni mukavasti ja illalla kämpälle palatessa kokkailtiin taas pussiruokaa. No eipä näissä reissuissa kalan saanti ole tärkeintä, mutta ajatus seuraavan päivän pelkistä voiperunoista pisti miettimään mihin pitäisi vielä kairata lisäavantoja, jotta saisimme perunan kylkeen vähän muutakin syömistä.

Kolmantena päivänä samat aamurutiinit ja matkaan. Tällä kertaa kuitenkin aivan uudelle järvelle. Kartan mukaan ”varma kalapaikka”. Hieno järvi ylhäällä tunturissa. Järvessä täytyi olla lähteitä, koska sinne ei laskenut yhtään puroa, vaan sieltä alkoivat purot. Juuri tuollaisiin happirikkaisiin yläjärviinhän kalojen oli hyvä tulla talvehtimaan. Tai niin ainakin itse tekisin, jos olisin kala 😊 Ja olihan se yli 300m korkeudessa, joten jos jostain syystä taimen ei olisi syönnillään sinä päivänä niin saisimme ainakin rautua. Viitisen tuntia myöhemmin totesimme, ettei rautukaan ollut syönnillään sinä päivänä.

Paluumatka tehtiin vanhojen reikien kautta, muutamia uusia kairaten. Ja nyt nappasi! Eikä mikä tahansa, vaan hyvän kokoinen taimen. Voiperunat saivat kuin saivatkin kylkeen taimenmedaljonkeja. Eikä tuo jäänyt suinkaan reissun viimeiseksi yksilöksi, vaan seuraavanakin päivänä söimme kalaa.

Paluumatkalla syötyjen eväiden paino olikin korvattu ahkiossa kaloilla. Autolle saavuttiin sen verran myöhään illalla, että yöpyminen matkalla alkoi kuulostaa houkuttelevalta vaihtoehdolta. Eipä ollutkaan ihan helppo löytää majapaikkaa. Muutamien turhien soittojen jälkeen mieleen muistui Kaamasen kievari. Olipa harvinaisen avuliasta ja ystävällistä palvelua. Omistaja vastasi matkalta, mutta lupasi miettiä ja hoitaa asiaa ja soittaa takaisin. Hetken kuluttua selvisi, että huoneisto olisi meille valmiina ja työntekijä lähtisi ajamaan kotoa antamaan avaimet ja liinavaatteet ja näyttämään paikat. Kaamasen kievarille saavuttaessamme meitä odoteltiinkin jo parkkipaikalla. Ja koska tultiin niin myöhään ja jatkettaisiin matkaa aikaisin saatiin vielä ilta- ja aamupalat matkaan. Tällaista palvelua voi väsynyt ja nälkäinen matkalainen kyllä vilpittömästi suositella 😊

Huoneistosta löytyi myös esite turisteille suunnatuista talven aktiviteeteista. Hinnat olivat meidän kokemuksen mukaan ihan yleistä Lapin hintatasoa. Poroelämykset, pilkkisafarit ja hiihtoretket kerrottuna meidän reissun tuntimäärillä (5vrk melkein yötä päivää) tekisivät yhteensä 6 760 euroa. Oltiin me vaan aika arvokkaalla reissulla. Sen kun aina muistaisi täällä kauniissa luonnossa liikkuessa, että mikä etuoikeus on saada nauttia näistä maisemista.

Kalaa pakkasessa

Iina ja Niila

3 comments

  1. Olipas hauskaa nähdä kuvaakin tarinaa jo kuulinkin reissusta. Tuossahan ois valmis myyntivideo pilkkiretki myynnille…

    1. Kiva, että video oli viihdyttävä 🙂 Sitä ei ole tehty ollenkaan kaupallisessa tarkoituksessa, vaikka varsin ammattimaiselta touhumme saattaa vaikuttaa. Jätämme pilkkisafarien järjestämisen muille ja käymme itse vain nautiskelemassa.

      1. Hei
        Kiitos palautteesta. On aina mukavaa kun voi olla avuksi väsyneille matkaajille.

        Terveisin
        Kaamasen Kievari
        Päivi

Comments are closed.