Seitsemän tunturin syleilyssä

Vuokatin skandikupin jälkeen ajettiin itsemme ja viimeset tavarat tänne Äkäslompoloon vai Ylläkselle vai Lompoloon? Sen verran vielä kotiutuminen kesken, ettei ole muodostunut vielä vakio vastausta missä nykysin asutaan. Tärkeintä kuitenkin on, että viihdytään, ja hyvin! Ollaanhan täällä aikasempina vuosinakin oltu talvia ja kesäviikkojakin on kertynyt monia eli ei tämä yllätyksenä tullut, mutta silti tulee vielä aina hymy huulille miettiessä, että täältä ei tarvi kohta, eikä senkään jälkeen, mihinkään lähteä 🙂

Varmasti osittain viihtymiseen on vaikuttanut uskomattoman hyvä tuuri kelien ja olosuhteiden suhteen. Pimeetähän täällä on keskipäivän muutamaa tuntia lukuunottamatta koko ajan, mutta otsalampuilla näkee harrastaa. Eikä pimeyskään tunnu samalta, kun ympärillä on reilusti lunta, ulkona pikku pakkanen ja ladut ajetaan päivittäin. Sitä paitsi muutaman päivän päästä (30.12) aurinko nousee taas näillä leveyksillä 🙂

Kyllä täällä keskellä päivää näkee näinkin hyvin, ainakin klo 11-13.

Olosuhteiden ihmettelyn, muuttokuorman purun ja reenauksen lomassa on ehditty aloittaa työtkin. Se oli hyvä tekosyy muuttaa tänne 🙂 Iina on aikaisempien talvien tapaan SISU Outdoorilla ohjaamassa ja innostamassa uusia ihmisiä hiihdon pariin. Niila viime talven tapaan urheilukaupalla huoltamassa suksia, vuokraamassa ja myymässä harrastusvälineitä. Sen verran muutoksia on kuitenkin tullut viime talveen, että nyt kaupan nimi on Sport Corner Ylläs. Täytyy kyllä olla kiitollinen molempien työnantajille, että työajat saadaan sovitettua niin joustavasti, että voidaan reenata myös hyvin ja jossain välissä vielä palautuakin 🙂 Ainakin vielä tuntuu siltä.

Kaikki oleellinen talviseen liikuntaan löytyy: fatbikeja sähköllä ja ilman, lumikenkiä, liukulumikenkiä ja tietysti maastohiihto välineitä, ammattitaitoisia oppaita unohtamatta! 🙂
Uudet hankinnat, välineiden vuokraus ja haasteellisemmatkin maastohiihtovälineiden huoltotyöt hoituvat täällä.

Hyvin meillä on asiat, kun suurin murhe on vähäinen kilpailujen määrä täällä päin ja pitkähköt kisamatkat jatkossa. Ehtiipä rytmittää kilpailukaudellekin kunnon harjottelujaksoja, kun tulee melko pitkiäkin välejä kilpailuihin. Seuraavan kerran meidät nähdään Vantaan Suomen Cupissa tammikuun puolivälissä. Sen jälkeen kenties vasta maaliskuulla. Täytynee alkaa järjestämään lautapeli-iltoja kilpailuvietin tyydyttämiseksi 🙂 Tällaisia ensikokemuksia tuoreilta äkäslompololaisilta.

Seitsemän tunturin syleilyssä on hyvä olla,

Iina ja Niila