Tästä piti tulla huippujuttu, mutta ehkä kuvat antavat kuitenkin paremman oikeutuksen retkellemme, kuin kirjallinen selonteko. Pohjustukseksi kuitenkin sen verran, että viime reissulla yritettiin kiivetä Tofana di Rozesille. Tavoitteena oli huiputtaa Italiassakin yli 3000 m korkea vuori. Sinne ei kuitenkaan koskaan päästy, kuten kerroimme täällä. Oli yrityksessä kuitenkin se hyvä puoli, että kielekkeeltä tiiraillessamme maisemia nähtiin muutama muu korkean näköinen huippu Antholzin lähistöllä. Ei muuta kuin kartan ostoon ja tarkemmin tutustumaan vaihtoehtoihin 🙂 Tuolloin reissumme alkoi kuitenkin olla jo lopuillaan ja korkeammilla vuorilla sen verran lunta, että seuraava 3000 m huiputusyritys piti jättää tulevaisuuteen.
Tällä reissulla vihdoin tulevaisuus koitti. Kohteeksi valittiin Fernerköpfl (3249m) ja eipä muuta kuin kapuamaan.
Hauska luonnon oma hana 🙂Tälle reissulle tultiin nautiskelemaan, joten eipä pikku istahdustauko pahaa tee kesken nousun.
Alkumatka reitistä kulki Via Alpinaa, joten vaikeimmille paikoille oli tehty hyvät kulkureitit
Välillä kivisiä askelmia
Rieserferner-HütteTäällä konkreettisesti huomaa jäätiköiden sulamisen. Vaikka ei olla aikasemmin käytykkään, niin kartalle piirretyistä jäätiköistä ei kaikkia enää ole ollenkaan ja osa alkaa olla jo aika ohuina. Keväistä tunturien sulamista katselleena sen tietää, että kun vähän jostain alkaa kivi pilkottaa niin se on Good bye..Tuolta laaksosta noustiinHuipulle päästiin 🙂Ihan ei kellon kalbraatio osunut kohalleen, mutta kokonaisnousu kylläkin. Niin lähelle 2000 nousumetriä päästiin yhellä nousulla, että alastullessa oli pakko keräillä 2000 täyteen 🙂
Vielä jäi huippuja ja haasteita ensi kertaankin 😉
Iina tekemässä tuttavuuttaAlempana laaksossa osuttiin sattumoisin komealle putoukselleVähän katseessa näkee retken rasitukset
Kannatti kavuta,
Iina ja Niila
P.S. Nyt vuorilta merenpinnan tasolle. Suuntana Sardinia 🙂
