Vuorten syleilyssä

Vuorten syleilyssä

Parvekkeelta avautuvaa näköalaa katsellessa ei voi olla kuin kiitollinen. Schwendtissä on paloasemaa lukuunottamatta vain kauniita alppitaloja ja tänään vuorilla kieppuu sadepilvien kiehkuroita. Täällä pienessä idyllisessä kylässä jylhien vuorten välissä on vähän kuin omassa maailmassa, jossa ei tunneta kiirettä ja tehokkuutta. Tänään käveltiin 500 metriä kylän meijerille ostamaan juustoa. Ei paljon lähempää voisi juusto tulla, kun lehmänkellon kilinä kuuluu parvekkeelle. Täällä unohtuu välillä vaan tunnelmoimaan. Ajatella, että nämä ihmiset oikeasti asuvat täällä, naapurin kanat ja oman kylän juustot ovat ihan arkipäivää. Ja vuorille pääsee suoraan pihasta. Me ollaan kohta oltu täällä jo viikko ja kaksi on vielä edessä.

Matka alkoi siis jo 12.8 maanantaina lauttamatkalla Helsingistä Tallinnan Muugaan. Muugalaisia meistä ei kuitenkaan tullut ( 😀 ), vaan jatkoimme illaksi Pärnuun ja majoituimme vaatimattomaan (neuvostoaikaisen oloiseen) hostelliin. Ensimmäistä kertaa tuli käytyä tässä rantakaupungissa. Yleensä ollaan vaan ajeltu vierestä ohi. Koleahkosta ilmasta huolimatta ihastelimme kauniita taloja ja pulahdimme aamu-uinnille mereen.

Sitten matka jatkuikin melko yhtäjaksoisesti läpi Baltian ja Puolan. Liettuassa söimme huoltoasemalla herkulliset perunaröstit ja Puolan Bialystokissa täydensimme urheiluvaate- ja välinearsenaalia Decathlonissa. Yöllä torkuttiin huoltoaseman pihassa. Keskiviikkona ajettiin Tsekissä ja lähestyttiin jo Itävallan rajaa. Viime reissulla kivaksi jaloittelupaikaksi todettu Brno jätettiin väliin ja tutustuttiin Mikuloviin. Kukkulan rinteellä sijaitseva pikkukaupunki on pieni, mutta sitäkin sympaattisempi.

Hyvin ehdittiin illaksi Kösseniin. Tosin tällä kertaa majapaikkamme ei sijaitse ihan Kössenissä, vaan kolmen kilometrin päässä Schwendtissä. Siinä tunnelmallisessa pikku kylässä, jota jo alussa kuvailtiin.

Kiireetöntä tunnelmointia väheksymättä, olemme täällä ensisijaisesti harjoittelemassa. Heti ensimmäisenä päivänä lähdimme tekemään pitkää lenkkiä Zahmer Kaiserin terävimmälle huipulle Pyramidenspitzelle. Rinteen jyrkentyessä polulla oli kyltti ”Nur für Geübte”. Lenkin jälkeen Google translate osasi kertoa, että se tarkoittaa ”Vain kokeneille”.

Lähes pystysuoran seinämän kiipeämistä helpottivat kapea poluntapainen ja kallioon kiinnitetyt vaijerit. Ilman mitään kiipeilyvarusteita pääsi ihan hyvin etenemään, mutta pistihän se vähän miettimään, kun polun vieressä istui nainen pää paketoituna odottamassa pelastushelikopteria. Kivi oli pudonnut päähän ja vähän matkan päässä polulla olikin aikamoinen verilammikko. Nainen oli ihan tajuissaan ja tilanteeseen nähden hyvävoimainen, emmekä oikein voineet muuta kuin jättää hänet miehensä kanssa odottamaan pelastajia. Kohta jo helikopteri toi pitkän vaijerin päässä roikkuvan ensihoitajan vuorenrinteelle.

Ehkä tuolla reitillä kypärän käyttäminen voisikin olla hyvä idea. Meidän kiipeilyt sujuivat kuitenkin ongelmitta, vaikka Niilan korkeanpaikankammo saikin melko paljon siedätyshoitoa 🙂

Viiden tunnin lenkkiin mahtui kiipeilyn lisäksi paljon alamäkijuoksua, minkä saattoi jo arvata tuntuvan etureisissä seuraavina päivinä. Kolme päivää piti pidellä kiinni kaiteesta rappusia laskeutuessa. Kokemuksen perusteella voi onneksi luottaa, että kyllä jalat pian tottuu näihin alamäkiin.

Ruhpoldingissa ollaan ehditty hiihtää parina päivänä. Rullaradalla viilettää parhaita saksalaisia ampumahiihtäjiä, Baijerin lupaavia nuoria, Viron ampumahiihtomaajoukkue, ja me. Tuntuu, että kaikilla on koko ajan joku tehoharjoitus menossa. Ehkä ampumahiihtäjien vaan täytyy loputtoman paljon treenata rasituksessa ampumista. Sitä on kuitenkin vaikea ymmärtää, miten osa rullahiihtää ilman kypärää. Lippis ei paljon auta, jos kaatuu 60km/h vauhdissa asvalttiin. Ampumahiihtäjiltä on kyllä hyvä vähän apinoida vapaan hiihtotekniikkaa ja muutenkin Ruhpoldingissa hiihtäminen on jotenkin erityisen motivoivaa. Tuntee olevansa tosissaan urheilija, kun kuntosalin varauskalenterissa lukee meidän lisäksi varauksia Vanessa Hinzin ja Franziska Preussin voimatreeneille.

Lukuisat rullaratakierrokset, polkujuoksut ja vuorivaellukset ovat täällä vielä edessäpäin. Kunpa vain ehtisi tuttujen lempireittien lisäksi tutkia uusiakin polkuja. Pitäisi aina olla täällä viikko pidempään kuin edellisellä kerralla 😀

Iina und Niila