Vieläkö on kesää jäljellä?
Ens kuun jälkeen on jo lokakuu. Tänä vuonna kisakalenterin laatijat on sen verran antaneet armoa, että ensimmäiset kisat ovat (vasta) marraskuun puolella. Aikaa on siis – mutta ei hukattavaksi. Tarkoitus oli kuitenkin tässä jutussa tulevan maalailun sijaan kertoilla lisää meidän heinäkuun kuulumisista.
Kuten Iinan viime päivityksestä saattoi lukea, heinäkuu meni meillä pitkälti Ylläksellä. Eihän Ylläksen yhden kuukauden tapahtumat yhteen blogiteksiin olisikaan mahtuneet, niin annetaan niille hieman lisää palstatilaa 🙂 Meille oli ensimmäinen heinäkuu Äkäslompolossa ja mukava oli huomata kuinka vireää meno siellä on myös kesällä. Joka viikko jotain tapahtumaa, urheilua ja kulttuuria. Tosin keskitytään me urheiluun, kun siihen enempi osallistuttiin.
Kuun ensimmäinen viikonloppu meni hääpäivää juhlien ja nautiskellen Lapand Hotels Äkäslompolon aamupaloista. Meillä oli kisojen palkintoina kertynyt hotelliöitä sen verran, että pidettiin pikku hotelliloma. Aamiaispöydässä huomasi kyllä lähestyvän NUTS -polkujuoksutapahtuman. Sen verran sporttista väkeä oli viereisissä pöydissä. Olikin hauska huomata kuinka paljon porukkaa tapahtuma Äkäslompoloon toi, ja vieläpä moneksi päiväksi. Muutenkin järjestelyt ja kisan ilmapiiri vaikuttivat niin hyville, että eipä ihme olisi, jos myös meidän nimet jonain vuonna löytyy lähtölistalta 🙂
Viikko NUTS:sta kylällä paukahti taas lähtölaukaus. Tällä kertaa matkaan lähtivät Äkäslompolon ympärijuoksun juoksijat. Iina rämpi suolla VHS:n hiihtäjien kanssa, mutta Niila kävi viimevuotiseen tapaan juoksemassa. Ja kannatti käydä. Voitto kisasta ja hotelliöitä Lapland Hotels Äkäslompoloon 🙂
Eikä tarvinut pitkään odotella seuraavaa starttia. Kuten Iina viimeksi kirjoitti, VHS:n leirin kruunasi Ylläksen SkiStar Race. Perjantaina olisi ollut Ylläksen vuorijuoksu, mikä kuitenkin skipattiin. Sen verran oli kuormaa leiristä ja rullahiihto tärkeämpi meille, että startattiin vain lauantaina Ylläksen Rullahiihdoissa. Formaattina tuttu ja armoton ylämäkihiihto. Toivottavasti jatkossa kisat käydään toisessa järjestyksessä tai jopa välipäivällä ni houkuttaa useempaa hiihtäjää starttaamaan molemmille matkoille. Kisat ne kuitenkin parhaimpia kovia harjotuksia on, kun oikein annostelee 🙂
Kisojen jälkeen käytiin yhen yön reissu Pallaksella vaeltelemassa. Se onkin muodostunut meille jo perinteeksi. Rankan leirin jälkeen on mukava heittää reppu selkään ja lähteä nautiskelemaan luonnon rauhaan. Rauhan lisäksi päästiin todistamaan myös melko jyrkkiä lämpötilavaihteluita. Jos vielä lauantain kisassa hikoiltiin helteessä, sai maanantainvastaisena yönä jo teltassa herätä laittamaan lisää päälle lämpötilan painuessa alle viiden. Eikä se päivälläkään paljon tuon yli kohonnut. Onneksi tunturissa oli kuitenkin myötätuuli ja kohdalle ei osunut kuin yksi sadekuuro 🙂
Pallakselta tultiin Rovaniemelle. Tänä vuonna ei juuri olla täällä kesää vietetty, joten kesäpuuhat ovat jääneet vähille. Eilen käytiinkin pesemässä matot. ”Eikös se ole vähän liian kylmä tuohon hommaan”, totesi paikalle sattunut mies, kun huomasi, että tosiaan aletaan mattoja pesemään. Herätti touhumme myös muissa kiinnostusta. Matonpesupaikalle kaartoi myös punainen vuokra-auto. Autosta nousi, liekö etelä eurooppalainen, mies, joka tuli katsomaan kuinka isoja kaloja me siinä pesupöydällä perataan 😀 Pettymys olikin suuri, kun hän huomasi, että mattoja siinä jynssättiin. Niinpä, erilaisia ovat kulttuurit.
Nyt hetki Rovaniemellä ja sitten kohti Keski-Eurooppaa jatkamaan lyhyeksi jäänyttä kesää 🙂
Iina ja Niila