Kylmää ja kuumaa – terkut Suomen Islannista!

Yli puolivälin heinäkuuta kesti, että kesä saapui tänne Äkäslompolon leveyksillekin. Aurinko kyllä vähän paisteli välillä, mutta lämpötilat +10 molemmin puolin saivat välillä unohtamaan, että ollaan toki jo heinäkuussa. Sai laittaa päälle merinovillakerrastoa ja coretexiä. Tarpeen olivat myös hanskat ja buffi. Hiihto kun on ulkoilmaurheilua, treenitkin tehdään säässä kuin säässä. Eihän kisoissakaan voi valita sataako vai paistaako. Lenkin jälkeen oli aika kiva mennä saunaan, mutta uinti ei oikein kovasti houkutellut (Toisin kuin nyt. Joka päivä on kiva juosta suoraan vaatteet päällä järveen).

Heinäkuun alkupuoliskolla olin päivisin jokusen tunnin töissä Sisu Outdoorilla, lähinnä vuokraamassa pyöriä. Oli siis suorastaan välttämätöntä käydä testaamassa sähköpyörällä ajoa, ihan vain oman asiantuntijuuteni lisäämiseksi. Mutta sehän osoittautui sen verran hauskaksi puuhaksi, että piti vielä varmuuden vuoksi ajaa pari kertaa uudestaan.

Niilan kanssa pystyttiin hyvin ajamaan lenkki yhdessä, kun avustuksen tasoa voi säätää tarpeen mukaan. Ja niille, jotka väittävät sähköpyöräilyn olevan huijausta: Ei se kuitenkaan mikään mopo ole 😀 Itse pitää polkea ja avustusta saa 25km/h asti. Ja sähköpyörällä pääsee pidemmille reiteille ja vaativampiin nousuihin kuin ilman sähköä. Ollakseni täysin rehellinen, myönnän ennen itsekin olleeni vähän skeptinen sähköpyörien suhteen. Ehkä siksi, että ottaahan se nyt päähän, kun joku papparainen polkee kevyesti ohi ylämäessä 😀 Ylläksellä on kyllä mahtavat pyöräilyreitit ja sähköpyörällä jaksaa kiivetä vaikka tunturin huipulle ihailemaan keskiyön aurinkoa!

Muutamana päivänä olin myös ohjaajana ja retkioppaana Hotelli Ylläsrinteen lomalaisille. Tiedättekö muuten  mikä tekee retkioppaasta uskottavan? No Fjällrävenin retkihousut tietenkin! Vitsailin ensin, että täytyy varmaan minunkin sellaiset hankkia. Ja niin kävi, että kun lähdin ensimmäistä kertaa ihmisten ilmoille Keb Trousersit jalassa niin jo vain tuli heti yksi retkeilijä Kellokkaassa kyselemään vinkkejä tunturin huiputukseen ja tiedusteli olenko ihan ammattiopas 😀

Viikko sitten torstaina meillä alkoi täällä Äkäslompolossa Vantaan Hiihtoseuran leiri. Sopivasti vantaalaiset toivat kesän tullessaan ja siitä asti kelit on vaan lämmenneet. Nyt on jo jonkun mielestä tukalan kuumaa, kun helleraja paukahti rikki. Minusta +25 on mukavan lämmin. Onhan lenkillä lupa hikoilla eikä nyt tarvitse olla kiireesti vaihtamassa kuivaa lämmintä paitaa vetojen jälkeen. Niin kauan kun pysytään varjolämpötilojen osalta alle kolmessakymmenessä, juotavaa on tarpeeksi ja järvi on lähellä, tämä lämpö vaan on ihanaa.

Ohjelma on taas tiivis ja tehokas, teemalla paljon ja kovaa 😉 Leirin lopuksi vielä hiihdetään kilpaa Mustin nousussa. 4-5 tuntia jaksaa kyllä harjoitella päivässä, kun syö ja nukkuu tarpeeksi. Eikä täällä nyt ole juuri muuta tarkoitus tehdäkään. Siihen vielä sopivasti jäätelöä, niin palautuminen tehostuu, vai mitä.

Otsikostakin sen ehkä huomaa, että leiri alkaa jo hieman painaa, mutta totta toinen puoli. Ylläkselläkin on ollut tulivuoria (3 miljardia vuotta sitten) ja kartalta löytyy tulivuoripuisto. Pitäisi joskus vierailla.

Iina

2 comments

  1. Tiedoksi Iina, että Niila on käynyt tulivuoripuistossa (mahtaako muistaa?)

    1. Tuo on kyllä päässyt unohtumaan. Kenties uudelleenvierailu palauttaisi mieleen 🙂

Comments are closed.