Aika on taas kulunut kuin siivillä ja viimeisen parin kuukauden aikana on ohjelmassa ollut kaikenlaista. Toukouussa Niila ahersi vielä kaivoksessa ja itse tein opettajan sijaisuuksia ja aloittelin pikkuhiljaa uutta treenikautta. Kesä ja treenit pyörähtivät tosissaan käyntiin kesäkuun alussa, kun suuntasin harjoittelemaan Viron Otepäähän VHS:n leirille. Ihan jo lämpötilan muutos epävakaisesta +10 asteesta aurinkoiseen +30:een teki keväästä kesän. 27h laadukasta harjoittelua valmentajan valvovan silmän alla oli toivottu shokki kropalle ja siitä oli hyvä jatkaa suunnitelmallista treenaamista. Leirin jälkeen kuitenkin hetkeksi piti tiputtaa määrää ja keskittyä täsmäharjoituksiin viikonlopun Jukolan viestiä ajatellen. Iltarasteilta hain sopivaa nöyryyttä sekä tuntumaa Etelä-Suomen maastoihin, melontaretkeltä taas hyvää fiilistä ja kuormitusta yläkropalle.
Kummipoikani Visa sai tänä vuonna minulta synttärilahjaksi melontaretken. Nastolassa riittääkin hienoja järviä ja jokia melottavaksi. Sopivaksi reitiksi valikoitui Pajulahti-Kumia-Salajärvi-Salajoki-Ruuhijärvi-Immiläjoki-Immilän mylly. Kanootit vuokrattiin Pajulahdesta ja siitä oli siksi hyvä lähteä liikkeelle. Niilakin päätti lähteä mukaan, vaikka edellispäivänä loppuneet työt Kittilän kaivoksella ja junan penkillä vietetty yö vähän verottivat voimia. Minun ja Visan punaisella kaksikolla ja Niilan keltaisella yksiköllä retkestä kehkeytyikin loppua kohden tiukka Chili vs. Chiquita -kilpailu. 😀
Jukolan viesti juostiin tänä vuonna Kangasalalla. Parit iltarastit haparointeineen toimivat näköjään ihan hyvin valmistavina harjoituksina, sillä suunnistus sujui aika kivasti. Oman arvioini mukaan virheitä tuli muutama minuutti, eli ei juuri mitään 😀 Ja juoksukin kulki kohtuullisesti. Nastolan Terä 1 oli lopulta 233. ja osuudellani olin 222. nopein. Naisten joukkueita löytyi lopputuloksista ennätykselliset 1624, joten ihan tyytyväinen voi olla. Niila juoksi Iitin Pyrinnön joukkueessa avausosuuden ja niin sanotusti aika kylmiltään piti lähteä. Kevään aikana ei montaa juoksulenkkiä ehtinyt kaivostöiden ohella tehdä ja suunnistuksia oli alla tasan nolla. No kyllähän tuo kartanluku Niilalla tulee jo vanhasta muistista ja vaatimattomammallakin juoksuvauhdilla pärjäää, kun ei turhia koukkaile.
Juhannus vietettiin mökkeillen ja sitten olikin aika palata pohjoiseen. Rovaniemellä ei kauaa ehditty pysähtyä, kun jo kesäkuun viimeisinä päivinä suuntasimme molemmat tunturikeskuksiin, Niila Saariselälle leirille ja minä Ylläkselle treenaamaan ja vähän töihinkin. Vajaan viikon kuluttua sain Niilankin Ylläkselle ja kyllähän täällä kelpaa taas asustella. Raikas heinäkuinen +9 astetta ja hentoinen tihku pitävät lämpöhalvauksen riskin pienenä ja ilma on hyvin happirikas. Onneksi tälle viikolle on luvattu aurinkoakin, jospa tämä tästä lämpenee.
Iina