Ylläs-Levi, miksipä ei?
Lyhyesti Ylitorniolta: Lauantaina viestissä 5km vapaalla kulki erittäin hyvin ja 7. sija takasi meille paikan kokonaiscupin kuuden parhaan joukkoon. Jee, ekaa kertaa Suomen Cupin palkintojenjaossa 😊 Sunnuntaina kolmellakympillä jalat tuntuivat kuitenkin omituisen raskailta alusta asti. Sukset toimivat ihan hyvin ja koko matkan jaksoi ihan kohtuullisesti, mutta kovempaa vauhtia ei päässyt. Jostain syystä lihaksissa ei happi kieränyt ja hiihto tuntui ihan erilaiselta kuin edellisenä päivänä. Niilalla oli jo viikolla ollut kurkussa pientä karheutta ja lauantain viestin jälkeen flunssa tulikin sitten kunnolla päälle. 50km jäi siis väliin. Ylitorniolta koukattiin Rovaniemen kautta takaisin Äkäslompoloon. Pitihän kuivalihat käydä tarkistamassa. Eivät olleet vielä ihan valmiita.
Mielessä oli jo pitkään pyörinyt Lapponiaan osallistuminen, mutta kolmenkympin huono kulku varmisti, että en lähtenyt kokeilemaan onnea tuplasti pidemmälle matkalle seuraavana päivänä. Maanantai ja tiistai menivätkin palautellessa, tuli raahustettua vain pari lyhyttä lenkkiä. Keskiviikkona alkoi elämä voittaa. Voin suositella muillekin käyntiä Elämänluukulla. Se on tunnelmallinen latukahvila, josta ostettu munkki antoi hiihtolenkille sopivasti lisäenergiaa ja Kukaslompolon jäällä myötätuuleen hiihdellessä alkoi seuraava haaste jo houkutella. Lauantaina täällä hiihdetään nimittäin Visma Ski Classics Ylläs-Levi.
Jos ei 30km vapaalla kulje niin kuinka sitten 70km perinteisellä? 70km on pisin kilpailuni ikinä. Perinteisellä olen kilpaillut pisimmillään 30km matkalla. Nyt siis tuplasti matkaa lisää ja siihen vielä kymppi. Miten Iina meinasit tuon kunnialla selvittää? Hyvä kysymys, mutta en juuri nyt halua murehtia sitä. Ilmoittauduin eliittisarjaan. Paikallislehti Kuukkelin horoskooppikin sen tiesi, että loppuviikolla tapahtuu ylilyönti.
Jostain syystä haalin itselleni tällaisia tilanteita. Siis että ilmoittaudun, lupaan, varaan tai muuten järjestän itselleni pakkotilanteen hoitaa homma. Jos olen varannut lentoliput yksin Sisiliaan, niin eihän sinne ole ihan oikeasti pakko lähteä, mutta tiedän, että ihan satavarmastihan minä sitten sinne menen. Tuosta on jo kohta kolme vuotta, mutta aivan samalla tavalla tiedän toimivani nytkin. Olen tasan kolme kertaa jättänyt menemättä kilpailuu, jonne olen ilmoittautunut. Olin näillä kerroilla kipeä. Kerran olen keskeyttänyt kilpailun, viime vuonna Lapponiassa, kun yön oksentamisen jälkeen pystyin hiihtämään Himmelriikin hiihtoa 15km ja kuume nousi yllättäen keskellä tuntureita. Mikä lie sukuvika on tämä pakonomainen sinnikkyys, mutta joka tapauksessa tulen nyt siis hiihtämään Ylläs-Levin, vain merkittävä terveysongelma voisi sen estää. Niila yritti estellä, kunnes painoin enteriä ja homma oli sinetöity. Siitä hetkestä eteenpäin Niila alkoi miettiä sopivaa pitotälliä.
On innostavaa, että on tavoitteita ja haasteita, joita odottaa. Onnistuminen syntyy siitä, että valmistautuminen ja tilaisuus kohtaavat. En muista kuka näin viisaasti sanoi, mutta nyt minulla on vielä hieman aikaa valmistautua ja parantaa siis onnistumisen todennäköisyyttä. Ja minkälainen tulos olisi sitten onnistuminen? En kyllä yhtään tiedä. Visma Ski Classics -kisoista kokemusta on tasan nolla kertaa. Ja näissä kisoissa kuulemma kokemuksesta on hyötyä. Ja ehkä vähän myös huippuunsa hiotusta lihaskestävyydestä ja hiihdon taloudellisuudesta… Toisaalta minulla on puolimatkaan asti jonkinlainen kotikenttäetu, sillä olen noita latuja ehtinyt talven aikana eräänkin kerran kiertää. Toivotaan lauantaille silti kulkupäivää. Ajattelin nyt nauttia tästä tietämättömyyden suomasta harhakuvitelmasta, että 70km on vain tuplasti 30km plus kymppi.
Iina