Katkeraa tilitystä

Katkeraa tilitystä

Tai niinhän tämän voisi ymmärtää, mutta oikeasti ei ole mitään järkeä olla katkera normaalia keväistä auringonpaistetta kohtaan. Harmittaa silti vietävästi, etteivät olosuhteet olleet viikonlopun sm-kisoissa tasapuoliset. Sää oli mukavan lämmin ja muuten kaikin puolin ihanteellinen, mutta kun kyseessä on lumilaji, aiheuttaa 10-15 plusastetta väkisinkin ongelmia. Perjantain parisprintin naisten karsinnassa päästiin ajalla jatkoon vain ensimmäisestä erästä. Lauantaina vapaan normaalimatkoilla, mikä oli meidän (ja monen muun) pääkilpailumme, olosuhde heikkeni noin minuutin (jopa ylikin) vartissa. Tätä ennakoitiin kääntämällä lähtöjärjestystä, jolloin lähtökohtaisesti paremmat hiihtäjät pääsivät matkaan ensin. Mitä aikaisemmin pääsi starttaamaan, sitä nopeampi baana oli hiihtää.

Naisten kilpailu alkoi lauantaina klo 10.30. Latu oli ilmeisesti ajettu illalla myöhään ja kylmän tuulen ansiosta yön aikana rapsahtanut. Kilpaladulle oli lupa mennä hiihtämään vasta 9.40 eli lyhyen aukiolon ansiosta baana pysyi kohtalaisen kovana ensimmäiseen starttiin asti. Lämpiävä ilma, aurinko ja jokainen hiihtäjä muussasivat ja kostuttivat lunta, joten olosuhde muuttui hitaammaksi koko ajan mitä pidemmälle kisa eteni. Naisten kahden kierroksen kisan jäljiltä metsäosuudet olivat vielä paikoitellen kovassa kunnossa ensimmäisille miehille, mutta miesten kisassa jokainen kiersi vitosen lenkin kolmesti, joten siinä poljennassa alkoivat varjokohdatkin pehmetä. Alkaako jo kuulostaa katkeralta selittelyltä, varsinkin kun meidän lähtönumerot olivat 66 ja 86, keskivaiheilla siis. Käydäänpä läpi pieni kierrosaika-analyysi ennen kuin tuomitsette.

Karkeasti laskien naisten kärkihiihtäjillä aika huononi ekan ja tokan kierroksen välillä minuutista puoleen toista. Väittäisin, että kärjessä oli kuitenkin sen verran tasokkaita ja kokeneita menijöitä, että pystyvät kympin hiihtämään alusta loppuun kovaa. Krista on jopa tunnettu kovista lopuistaan. Hiihdettiin Kristan kanssa yksi kierron radalla yhtä aikaa, Krista omaa toista kierrosta ja minä ensimmäistä. Hävisin sen viiden kilometrin aikana 1.19 Kristalle. Lopputuloksissa eroa olikin 5.05. Mistä siihen putkahtikin melkein neljä minuuttia lisää? Siitä, että minuun nähden Krista hyötyi selvästi ensimmäisen kierroksen olosuhteesta ja minä taas hävisin rankasti omalla toisella kierroksella hitaamman kelin takia. Starttasin lähtöportilta suoraan Kerttu Niskasen peesiin ja pysyin siinä noin kilometrin. Kertun vauhti oli hilkulla riittää mitaliin, minulle huudettiin kilometrin kohdalla sijoitukseksi 47. Ja se kilometri me hiihdettiin aika lailla samaa vauhtia. Sen verran vaan oli keli hitaampi.

Jotain kertoo olosuhteen heikkenemisestä sekin, että miehet ja naiset hiihtivät suunnilleen yhtä kovaa. Krista hiihti oman ekan kierroksen samaa vauhtia kuin Matti Heikkinen. Kympin kohdalla Krista oli 18 sekuntia edellä… On aikakin maailmanmestarin siirtyä sivuun kilpaladuilta ;D Seuraavassa vähän kierrosaikoja ja niiden vaihteluita:

Ei tässä nyt kuitenkaan kokonaan uusia tuloksia kannata alkaa laskemaan. Lähtöpaikat määräytyivät Fis-pisteiden perusteella, jotka on ansaittu vuoden sisällä käydyissä Fis-kilpailuissa. Nyt niistä hyvistä pisteistä olisi sitten ollut arvokas etu. Alkuperäinen ja se normaali lähtöjärjestys olisi ollut se, että huonoimmilla pisteillä lähdetään ensin liikkeelle ja hiihtäjien taso kovenee sitten numeroiden suurentuessa. Enpä tiedä olisiko toisaalta siitäkään jäänyt hyvä mieli, että olisi päässyt ennätyslähelle kärkeä olosuhteiden ansiosta. Olisi sitten vain laskettu jälkeenpäin kuinka paljon olisi oikeasti jäänyt voittajalle. Nyt jos oikein haluaa spekuloida, pitäisi jokaisen kohdalla ottaa huomioon se, mihin aikaan kukakin teki suoritustaan ladulla. Naisia oli ilmoittautunut mukaan 129 ja miehiä 191. Naisten ensimmäisen ja viimeisen lähtijän välillä oli reilu tunti ja miesten reilu puolitoista tuntia. Siitä voi vähän itse kukin laskeskella paljonko häviää olosuhteen takia, jos on vähän säästeliäämmin kiertänyt Fis-kisoja.

Ei me tätä analyysiä laskettu siksi, että kaikki varmasti huomaisivat kuinka hyvin me hiihdettiin lauantaina. Oma suoritus oli meillä molemmilla kyllä oikein onnistunut ja myös sukset toimivat niin hyvin kuin siinä paikassa siihen aikaan voi toimia (Kiitos Starin tiimi!). Meidän mielestä vaan on ihan hyvä ihmisten tietää, että hiihdossa on tosiaan monta muuttujaa. Kun hiihtäjä ”selittelee” tulosta välineillä tai olosuhteella, on siinä usein perääkin. Tällaisia olosuhteita ei onneksi kovin usein satu tärkeisiin kisoihin, Piteån Skandinavia cup 2014 oli aika vastaava, muita ei tule yhtäkkiä mieleen.

Ja olosuhteilla tarkoitan nyt juurikin tuota ladun pehmenemistä ja kostumista. Sillehän ei kukaan mahtanut mitään. Äänekosken Huima järjesti kisat erittäin mallikkaasti sunnuntain naisten ensimmäistä aaltolähtöä lukuun ottamatta (minuutti sinne tänne, sole niin justiinsa). Viiden kilometrin ladulle oli ajettu ties kuinka monta kuormaa tykkilunta ja baanalla oli leveyttäkin ihan kiitettävästi. Ja tunnelma, se oli hieno! Kisat olivat erittäin yleisöystävälliset ja keski-suomalaiset olivatkin löytäneet paikalle sankoin joukoin. Oli opastetut reitit metsään ladun varteen, löytyi jos minkälaista kojua ja oheisohjelmaa, oli pj-telttoja Holmenkollenin tyyliin ja parhaat katselupaikat taisivat olla höyryävässä paljussa 😀 Palvelu ja opastus oli ystävällistä ja hyväntuulista, ja pieniin ongelmakohtiin, kuten mahdottomiin vesilätäköihin reagoitiin heti.

Hankalaan keliin liittyen me olisimme pari asiaa kuitenkin hoitaneet toisella tavalla. Ymmärrettävästi rataa haluttiin säästää ylimääräiseltä hiihtämiseltä (lue muussaamiselta), mutta oikeastaan olosuhde olisi ollut jopa tasapuolisempi, jos radalla olisi saanut testata ja verrytellä enemmän, ja rata olisi ollut jo ensimmäisille lähtijöille pehmeämpi ja märempi. Myös lähtöväliä olisi voinut lyhentää, jolloin rata olisi pehmennyt nopeammin. Sekään ei kyllä olisi niitä olosuhteita tasapuoliseksi tehnyt, mutta ehkä vähän pienentänyt lähtöpaikan vaikutusta. Toinen ihmetyksen kohde oli se, että miksi lähtöjärjestys ei ollut ihan kokonaan käännetty, vaan joku Äänekoski-Special? Nyt ihan alkuun pääsi lähtemään tavallaan toiseksi parhaita hiihtäjiä, sitten parhaita ja sitten me loput. Naisten kilpailussa numerolla 1 ja 41 Fis-pisteiden ero oli 0,97, mutta toinen pääsi matkaan vielä rapsakalle baanalle, kun taas toiselle, 20 minuuttia myöhemmin starttaavalle, baana oli selvästi hitaampi. Tuurista tavallaan kiinni, että pistettiin juuri tuosta poikki ja 131.73 pisteillä lähtönumero oli 41 ja 130,76 pääsi ensimmäiseksi ns. välihiihtäjäksi numerolla 1. Kuuman ryhmän oma järjestys välihiihtäjineen ei heille kaikille taannut Fis-pisteillä ansaittua lähtöpaikkaa. Ja miksi Kaisa Mäkäräinen (Fis-pisteet 154.58 eli lähes samat kuin Iinalla) siirrettiin lähtemään keskelle kuumaa ryhmää paikalle, johon keltä tahansa muulta olisi vaadittu noin 110 pisteet? Vaikka Kaisa kyllä hiihtovauhtinsa puolesta kuumaan ryhmään kuuluukin, niin muiden ampumahiihtäjien sijoittelu ainakin oli hieman epälooginen. Tero Seppälä sai ilman yhtäkään Fis-pistettä paikan alkupäästä, heti Iivon perästä, kun taas Venla Lehtonen, hänkin ilman pisteitä, joutui lähtemään ihan viimeisten naisten joukossa. Kovia hiihtäjiä molemmat, mutta toiselle annettiin hyvä ja toiselle surkea lähtöpaikka. 

Harmittaa siis, mutta kuten sanottua, kevätauringosta ei ketään voi oikein syyttää. Paljon on panostettu hiihtoon ja erityisesti tähän viikonloppuun, meihin on moni muukin satsannut ja odotuksia oli. Hiihtäjä jaksoi ja kalusto oli kunnossa. Tulosten perusteellahan tuota ei uskoisi, joten lievästi sanottuna pettymys on päällimmäisenä. Sunnuntaina lähtöpaikka takaa-ajoon oli luonnollisesti kauempana kuin oli tarkoitus. Useamman poisjäännin ja muutaman ohituksen ansiosta sijoitus meillä molemmilla hieman parani, mutta ei tästä viikonlopusta tuloksellisesti paljon käteen jäänyt.

Rovaniemellä käytiin tarkistamassa kuivalihojen tilanne ja tänään matka jatkuu taas Ylläkselle. Ensi sunnuntaina Suomen Cup ja SM-kisat jatkuvat Ylitorniolla, joten Iinalla on vielä 30 ja Niilalla 50 kisakilometriä aikaa testata vapaan hiihtotavan kulkua.

Iina ja Niila