Ylläksen visiitti
Ylläksellä viikko vierähtää hujauksessa. Meillä oli Äkäslompolossa työhommia, jotka jatkuvat taas helmikuussa. Etelänreissu on siis tiedossa tähän väliin, sillä Imatran SM-ladut kutsuvat ensi viikonloppuna. Onhan taas ajokilometrejä edessä, mutta kauden tärkeimmän kisaviikonlopun takia jaksaa ajaa vaikka minne. Mukava on kuitenkin tietää, että etelässäkin lunta riittää ja ollaan menossa hyviin ja talvisiin olosuhteisiin kisaamaan. Vähän tämä on kyllä erikoinen tilanne, kun Etelä-Suomessa on tällä hetkellä enemmän lunta kuin täällä Ylläksellä.
Pakkaslukemissa Ylläs on kyllä vienyt voiton. Kylällä mittari on näyttänyt tasaisesti -25…-30 C, mutta onneksi täällä pääsee lämpöladulle hiihtämään. Tulikin hyvään saumaan tämä Äkäslompolon viikko, sillä Rovaniemelläkin on paukuteltu yli -20 lukemia ja silloin siellä kyllä hiihtäjällä nenä jäätyy. Täällä sen sijaan on lämpökolmosella ja sen ympäristössä hiihdetty keskimäärin -14 asteessa, mikä on oikealla pukeutumisella ihan mukavaa hommaa.
Jos et vielä ole kuullut lämpöladusta, niin kerrottakoon, että se perustuu inversioon. Yksinkertaistettuna se tarkoittaa, että ilma muodostaa kaksi kerrosta, joiden välissä on ikään kuin näkymätön ”lasikatto”. Alempi kerros on säteilyjäähtymisen takia kylmä, sillä varsinkin keskitalvella aurinko ei juurikaan lämmitä. Lasikaton ylemmälle puolelle kerääntyy lämpimämpi ilma. Kirkkaassa tyynessä pakkassäässä ilmamassat eivät pääse sekoittumaan, vaan kerrokset jämähtävät paikoilleen, kunnes alkaa tuulla tai paikalle tulee pilviä hidastamaan säteilyjäähtymistä. Aika kiva, ainakin intohimoisen ulkoilijan kannalta.
Kerronpa vielä miksi avasin latukahvilakauden poikkeuksellisesti jo näin aikaisin. Ikään kuin yksi munkkitauko nyt mitään selityksiä kaipaisi, mutta siihen johti tavallaan hieman erikoinen suksiongelma. Olin juuri ohittanut Hangaskurun ja työntelin leppoisasti tasatyöntöä kurun pohjaa pitkin, kun edessä oli yhtäkkiä koko ladun levyinen märkä kohta. Pakkasta oli sen verran, että vaikea kuvitella veden pysyvän sulana missään. Kai siellä sitten pulputti joku lähde, koska ladulla oli valtava sohjoinen läntti. Ladun pinnalle oli leijallut vähän kevyttä höttölunta, joten ei se niin sohjolta edes näyttänyt, siitä vaan yli. Mikä amatöörimoka! Sain koko suksien pituudelta pohjiin puolen sentin kovan jääkerroksen. Ei niillä voinut edes kävellä. Sauvan kahvalla raaputin varovasti pohjia vartin verran, silti pitoalueille jäi vielä karheaa jäätä. Melko heikko oli luisto, mutta kahnutin menemään Latvamajan latukahvilalle asti. Ystävällinen myyjä antoi luvan tuoda sukset sisälle sulamaan.
Siinä odotellessa sitten maistelin yhden munkkirinkilän. Normaalisti minusta tulee latukahviloiden vakioasiakas vasta myöhemmin talvella ja useamman pysähdyksen pitkät lenkit tulevat ohjelmaan sitten keväämmällä, mutta onhan se toisaalta hyvä nyt jo kartoittaa itäpuolen latujen munkkitilanne 😉 Ja lopputulos oli se, että lenkistä venähti yli neljätuntinen (siis tauot pois laskettuna). Latvamajalta lähtiessä oli jotenkin taas niin paljon puhtia, että päätin lähteä vielä tunturia kiertämään. Kesänkijärven kautta lenkistä olisi tullut se suunniteltu kolmetuntinen, mutta toimivilla suksilla ja munkin energiat lihaksissa painatin Ylläsjärven hissiasemalle asti ennen kuin aloin arvioida loppumatkan kilometrejä. No, välillä on paikallaan tehdä vähän ylipitkiäkin lenkkejä ja melko hyvin jaksoin loppuun asti.
Toinen pitkä lenkki tuli tehtyä liukulumikengillä Inkan, Erkin ja Inkan itävaltalaisen kaverin Katjan kanssa. Vaikka puoli metriä lunta puuttuu vielä (normaaliin verrattuna) oli Kukaksella aika hienoja lumisia puita. Voisi sanoa jo popcorn-puiksi. Sen verran myöhään lähdettiin liikkeelle, että huipulla maisemaa verhosi jo hento sininen hämärä. Se on toisaalta kyllä aika kaunis hetki. Taikaisin tultiin varmuuden vuoksi hiihtolatua pitkin, sillä hämärä muuttui aika nopeasti pimeäksi.
Epätavallista kyllä, ladun molemmin puolin kuoputteli monta kymmentä poroa. Yleensä poroja ei tähän aikaan vuodesta täällä näe. Ilmeisesti läheinen porojen talviruokintapaikka saa porot pyörimään alueella. Naurakaa vain, mutta en ole vieläkään kyllästynyt näkemään poroja.
Sitten vaan etelään lämmittelemään 😊
Iina