Kohti parempia aikoja
Sinne meni elo-ja syyskuu. Ei todellakaan suunnitelman mukaan, mutta eipä aika kysellyt voiko siirtyä eteenpäin vai onko jollain vielä jotain mielessä. Mutta mitäpä sitä murehtimaan. Tärkeintä, että tietää missä nyt mennään ja toimii sen mukaisesti. Sen verran voin avata kuluneita kuukausia, että elokuu meni ihan mukavasti, mutta syyskuu menikin sitten toipuessa. Loukkasin polven ja siitä seurannut lepo ilmeisesti kevensi kuormaa niin rajusti, että samaan syssyyn iski flunssa. Toisaalta hyvähän ne oli molemmat hoitaa samalla. Lokakuusta alkaen olen kuitenkin päässyt jo takaisin harjoittelun makuun.
Ei sitä kuitenkaan paljoa jaksanut murehtia syyskuussa omaa tilannetta. Vähänkään jos suhteuttaa omia ongelmia niin tajuaa, ettei ne kovin kummoisia ole. En tiedä sitte onko joku henkinen puolustusmekanismi ongelmien edessä vähätellä niitä, mutta eipä ne murehtimallakaan parane. Ja toisaalta olihan sitten aikaa istuskella koulussa luennoilla.
Eikä sitä kovin allapäin voinut olla, kun luontokin päätti piristää. Rovaniemellä oli nimittäin meidän täällä asumisen ajan paras ruska 🙂 Mielelläänhän siitä olisi enemminkin nauttinut harjottelun merkeissä, mutta jalkoja säästelläkseni se vähä mitä tuli reenattua tuli tehtyä sisällä. Salilla tai kotona vetolaitteella. Olipa muuten mahtava tunne pitkän tauon jälkeen tehdä eka reeni ulkona. Fillaroida kauniissa syysluonnossa ruskan ympäröidessä. Kyllä ite vaan enempi nauttii ja on useammalla aistilla läsnä luonnossa reenatessa kuin sisätiloissa musiikin pauhatessa.. Ja ilman musiikkia se vasta tylsää sisällä reenaminen olisikin.
Rehellisyyden nimissä täytyy myös todeta, että tulee joskus luonnossa reenatessakin napit korvissa huhkittua. Ei kuitenkaan koskaan fillaroidessa tai rullilla hiihtäessä. Liikenteeseen ne ei sovi! Tuosta kuulokkeiden kanssa reenaamisesta on meillä käyty ajoittain kipakoitakin keskusteluja. Varmaan se vähän henkilöstäkin riippuu mikä sopii kenellekkin ja millaista ympäristöä kaipaa. Turha sitä on kiistää etteikö ilman kuulokkeita olisi paremmin läsnä ja huomaisi useamman aistin lähettämiä viestejä. Toisinaan voi olla kuitenkin perusteltua vaipua ”kuplaan” kuulokkeiden rajatessa ulkopuolelle muut aistihavainnot ja pyrkiessä tiettyyn mielentilaan. Vai onko kuulokkeet vain ajan hengen mukainen helpompi ja nopeampi tapa siihen? Toinen perustelu kuulokkeiden käytölle on sen tarjoama harjoittelun henkinen keventäminen. Kyllä pk / voima yms. perusharjoittelussa aika menee paljon nopeammin kuunnellessa jotain mielekästä. Ennen varmaan tähän käytettiin lenkkiseuraa, mutta eiköhän kuulokkeetkin kelpaa? Eikä sovi unohtaa, ettei ainoastaan pidä vertailla kuulokkeilla vai ilman. Tottakai vaikutusta on silläkin, mitä kuuntelee. Nykypäivänä kun on helppo kuunnella muutakin kuin musiikkia. Äänikirjat ja YLE Areenan Radion puolelta löytyvä sisältö on myös kokeilemisen arvoista lenkkiseuraa. Enkä nyt todellakaan tarkoita, etteikö reeni itsessään voisi olla viihdyttävää, innostavaa ja tunnerikasta tekemistä ilman kuulokkeita. Niillä voi tietyissä tilanteissa vain hieman muokata kokemusta. Reeni itsessään on se raaka-aine ja viihdykkeet vain mausteita.
Palatakseni vielä takaisin omaan tilanteeseeni. Monesti kuulee tarinoita, että parin päivän tai viikon pakkolepo vain herkistää. Mutta kyllä kuukausi sivussa kunnon harjottelusta on liikaa. Aika huonoksi kunto pääsi laskemaan. Loukkaantumista edelsi onneksi hyvin reenattu kesä, joten ei tässä nyt mistään nollasta lähdetä liikkeelle. Tällainen ”taistele tai pakene”-tilanne pistää oikeastaan yrittämään vielä enemmän. Helppoa olisi luovuttaa ja syyttää huonoa tuuria, mutta enemmän se taistelu innostaa 🙂
Mutta kuten aiemmin tuli todettua, pitää nöyrästi tiedostaa tilanne ja toimia sen mukaisesti. Itselle se tarkoittaa tässä tilanteessa, että keväällä asetetuista alkutalven tavoitteista pitää hieman tinkiä ja siirtää omat odotukset marraskuun sijaan vasta joulu-tammikuulle. Kohta onneksi päästään jo säilölumelle suihkimaan, joten päivien pimetessä hiihtäjän mieli vain kirkastuu.
Kohti parempia aikoja
Niila