Varma kevään merkki
Ollaan varmaan kaikki samaa mieltä siitä, että kevät on myöhässä. Rovaniemellä on pyryttänyt lunta aina vähän väliä tälläkin viikolla ja tuuli on jäätävä. Toisaalta hyvä puoli tässä on se, että ollaan saatu ennätyspitkään tehdä ihan kunnollisia hiihtolenkkejä Ounasvaaralla, jossa lunta riittäisi hiihtämiseen vielä ainakin viikon verran. Tämän talven viimeiseksi hiihtolenkiksi jää kuitenkin eilen 11.5 suksittu parinkympin lenkki, mikä on samalla meidän kaikkien aikojen ennätys, kun verrataan. aikaisempien vuosien viimeisten hiihtolenkkien ajankohtaan. Nyt ollaan nimittäin matkalla Etelä-Suomeen, jossa suksia ei kuulemma ole tarvittu enää vähään aikaan. Voipi olla, että Ounasvaaralla on tällä hetkellä enemmän lunta kuin monella etelän paikkakunnalla oli koko talvena…
Jos ei lämpötila ja lumensyvyys ennusta kesän lähestymistä niin onneksi ainakin yksi herkullinen kevään merkki on ilmestynyt ajallaan, nimittäin parsa! Keväisin kauppojen vihannesosastoilta löytää ihanan vihreitä puolen kilon parsanippuja parilla eurolla ja niitähän on meidänkin ostoskoriin lapattu kerran jos toisenkin. Huhti-toukokuun aikana kauppa on valittu parsatarjousten mukaan ja sitten kotona mietitään mitä näiden vihreiden pötköjen kaveriksi laitetaan. Pitkä matka on tultu muutamassa vuodessa Niilan parsakammosta tähän, että meillä syödään parsaa joka toinen päivä, ja usein Niilan toiveesta 🙂
Parsahan on juuri kevään vihannes ja nyt siis parhaimmillaan. Harmi vaan, että ne tuodaan ulkomailta ja on aika mahdotonta suosia suomalaista. Mutta siitä huolimatta nyt on parsasesonki ja se kannattaa hyödyntää. Näissä asioissa pysyy muuten hyvin kärryillä, kun saimme tädiltäni mieluisana lahjana satokausikalenterin. Se kertoo suomalaisten ja ulkomaisten kasvisten sesongit ja onhan tuo myös kaunis seinällä!
En ole mikään parsafanaatikko sillälailla, että vahtisin keittoaikaa sekuntikellolla puhumattakaan, että omistaisin parsakattilan. Pihiydessäni leikkaan parsan tyvestä aina liian nuukasti pois puumaista tyviosaa ja sitä saa sitten syödessä rouskutella. Minun parsat myös lipsahtavat välillä ylikypsiksi, mutta olen siinä osa-alueella kyllä huomattavasti kehittynyt. En viitsi niuhottaa muutenkaan reseptien suhteen, koska ainakin minulla ruuanlaitosta katoaa rentous ja luovuus, jos antaa lötköjen parsojen stressata tai on pakonomaisesti koko ajan nenä kiinni reseptissä. Sitä paitsi minulla on rajallinen muisti ja budjetti, joiden takia kaapissa ei aina ole täsmällisesti reseptin jokaikistä raaka-ainetta. Siinä oppii soveltamaan (esim. chia-siemenistä tehty kananmunan korvike toimii joissain resepteissä ja joissain ei niinkään…)
Tämän kevään parsasuosikiksi nousi sitruunainen parsapiirakka. Valitettavasti tarkkaa reseptiä en osaa tänne kirjoittaa, koska ohjeeni muuttui aina sen mukaan mitä kaapissa oli, parsaa toki löytyi aina. Pohjan tein aika perusohjeella (rasvaa ja jauhoja sekä ripaus suolaa), mutta korvasin vehnäjauhoista puolet vaihtelevasti ruis-. täysjyvävehnä- ja spelttijauhojen yhdistelmillä sekä leseillä. Pohjaa hieman esipaistoin. Täytteenä oli ensin pannulla nopesti paistettuna sipulia ja kesäkurpitsaa, joiden päällä keskenään sekoitettuna vaihtelevia yhdistelmiä kermaa, maitoa, jogurttia, rahkaa, munaa, fetaa, mozzarellaa, sitruunan kuorta, suolaa ja pippuria. Ja sitten päällimmäiseksi parsat kokonaisina kauniisti vierekkäin aseteltuna. Ja paisto sopivan kuumassa uunissa sopiva aikaa 🙂 Ei musta olis ruokabloggariksi 😀 Mutta hyvää oli joka kerta! Myös höyrytetty, uunissa paahdettu tai pannulla paistettu parsa on meille maistunut.
No niin parsaa ollaan siis syöty ja hiihtämässä käyty. Minä olin kolme viikkoa sijaisena ja niistä puolitoista viikkoa erityisopettajana. Olihan mielenkiintoista! Nyt on kuitenkin aika käydä etelässä moikkaamassa tärkeitä ihmisiä ja samalla aloitellaan harjoittelua hieman vähemmän talvisissa olosuhteissa. Maantiepyörät ja suunnistuskamppeet on pakattu mukaan.
Aurinkoista kevättä kaikille!
Iina