Vastakohtia
Eipä mene häävisti. Ainakaan noin niinku urheilullisesti. Mutta huonoina hetkinä onkin sitten aikaa haaveilla paremmasta huomisesta tai muistella parempaa eilistä. Tällä kertaa on varmempi valita parempi eilinen. Sen verran sitkeetä limaa tuntuu olevan, että joutuisi turvautumaan parempaan ylihuomiseen.. No onneksi ei tarvitse mennä, kuin viikko taakse päin niin sillon elämä hymyili. Ainakin noin niinku urheilullisesti.
14. joulukuuta auto kaarsi Saariselällä Lapland Hotels Riekonlinnan pihaan. Olin päättänyt tulla Saariselälle viikon leirille, vaikka seuraavana viikonloppuna olisi edessä olleet Ristijärven FIS-kisat. Koin kuitenkin, että tähän väliin on saatava kunnon reeniä. Sen verran rikkonaista oli edellisen kuukauden harjoittelu ollut. Vaikka viikonlopun kisat olisivat varmasti vieneet kilpailukuntoa eteenpäin, niin Keuruun SM-hiihtoihin olisi vielä niin paljon aikaa, että jos nyt alkaisi vain kisojen kautta viemään kuntoa eteenpäin niin todennäköisesti notkahus tulisi ennen H-hetkeä. Ei valinta kuitenkaan pelkästään helppo ollut. Mieli teki viivalle ja koituihan tästä järjestelystä vähän ylimääräistä vaivaa ja stressiä Iinalle, kuten viime blogitekstistä on voinut lukea. Kilpaurheilussa ei kuitenkaan tavoitella helppoja ja mukavia ratkaisuja, vaan lähtökohtana tulee olla paras mahdollinen tulos.
Eipä ollut tullut Saariselällä hetkeen leireiltyä talvisaikaan ja ensimmäistä kertaa Riekonlinnassa. Enpä yhtään enää ihmettele, miksi Keski-Euroopasta ja idästä tulee joka vuosi maajoukkeita ensilumien aikaan Riekonlinnaan. Kyllä on puitteet kunnossa. Ladulle kävelymatka, ruoka hyvää, voitelutilat kunnossa ja huoneet kohdallaan 🙂 Vahva suositus kaikille hiihdon ystäville.
Mitä se leiri sitten piti sisällään. No reeniä, ruokaa ja lepoa. Melko onnekas olin olosuhteiden suhteen, sillä koko viikon mitä tuolla olin niin kelit oli 9+. Eikä siis celsiusta, vaan kouluarvosanalla. Tosin se hyöty tällaisessa viimehetken päätöksissä on, että kelitkin voi ottaa huomioon päätöksiä tehdessä 🙂 Pikku pakkasta ja pari vesikuuroa, jotka sopivasti liukastivat lumea.
Harjoittelussa luotan vahvasti yksinkertaiseen perusharjoitteluun. Niin tämänkin leirin ohjelmaa laatiessa ja toteuttaessa. Perusharjoittelu tarkoittaa kohdallani n. 4h hiihtoa päivässä. Fiiliksen mukaan vauhdin vaihtelua. Kulkupäivänä vähän reippaampaa sekä nöppösiä väliin. Raskaammalla jalalla sitten vähän kevyempää tai ylävartalopainotteisempaa. Yhteensä leiri sisälsi reilu 300km suksilla (josta pari reippaampaa/kovempaa lenkkiä ja yksi pitempi) sekä reilu 10km jalkalenkkiä.
Joku saattaa tässä vaiheessa todeta, että boooring. No ei minusta 🙂 Kyllä ite nautin hiihdosta ja vielä tunturimaisemissa, vaikkakin näin etelän vetelän mielestä Saariselällä aika pimeetä olikin. Sen verran kuitenkin päivisin oli näkyvyyttä, että näki missä maisemissa sitä tuli hiihdettyä, eikä se keinovalokaan huonolta näyttänyt tunturin rinteellä sopivasti annosteltuna.
Kaamoksen lisäksi eksotiikkaa tarjosi brittituristit, joita oli muuten paljon. Ladulla ja saunassa oli kyllä aika hiljasta. Britanniasta oltiin lähdetty Hotel Snowflakeen. Riekonlinna taitaa olla liian eksoottinen paikka lähteä joululoman viettoon. Niinpä ulko-oven vieressä mainoskyltissä Thomson toivoti vieraat tervetulleeksi Hotel Snowflakeen.. Thomson oli siis matkatoimiston maskottikoira. Kävipä Thomson päivän päätteeksi ihan paikan päälläkin, kunhan vaan lapset tarpeeksi kovaa diskossaan sitä huusivat.. Näkyvimmin britit huomasi kuitenkin huimista jouluaiheisista neuleista vilkkuvine ledivaloineen. Eihän se olisi mikään jouluinen villapaita, jos petteripunakuonon nenä ei vilkkuisi punaisena tai tähtitaivaalla ei tähdet tuikkisi.. Mutta tuskin sitä montaa vuotta menee, kun tekninen urheilupaita tarkoittaa muutakin kuin hengittävää kangasta.
Mutta eihän tässä pitäisi olla mitään valittamista. Huippu leiri takana huippu olosuhteissa. Niin onkin, MUTTA. Melko turhauttava sana tuo mutta, mutta leirin jälkeen kuitenkin flunssa iski. Joulu tuli ja meni mutta räkä se meinaa pysyä. Onneksi kuitenkin jo ohenevana 🙂 Eli tänään laitettiin ilmoittautuminen Lahen Scandicuppiin. Ei auta kun toivoa, että oma aika riittää toipumiseen ja järjestäjillä riittää aika kisapaikkojen valmistumiseen..
Parempaa ylihuomista
Niila