Kesä loppui
Kesä päättyi eilen Ounasvaaran kesäkisoihin. Iina on suunnilleen viime vuoden vauhdissa, mutta Niila jonkin verran perässä. Tämä taso ei kuitenkaan tyydytä, vaan me halutaan olla parempia! Hiihto-osuus meni meillä molemmilla kohtalaisesti, mutta juoksussa tuli taas liikaa takkiin. Ja eikä se kohtalainenkaan tyydytä. Ei nyt mitään supervirettä tälle viikonlopulle odotettukaan, mutta tavoitteena on saada viime vuoden onnistumiset perustasoksi ja yltää parhaimmillaan paljon parempaan.
Mitäs nyt sitten tehdään. Huolestua tässä ei kannata. Viime aikainen tekeminen on ollut sillä tasolla, ettei tulokset juuri yllättäneet. Nyt vain katse eteenpäin. Ensimmäisenä harjoitteluun samanlainen hyvä rytmi kuin kesällä oli. Sillon jaksaa paremmin ja ennen kaikkea tietää, että nyt tehdään suunnitelmallisesti oikeita juttuja eli edetään joka askeleella kohti tavoitetta. Niilan opintojen aloitus ja Iinan opettajansijaisuudet on tässä vähän sotkeneet päiväjärjestystä ja vaikka teoriassa treenit on ehtinyt tekemään niin ne ei ole ollu optimaalisessa järjestyksessä ja väsymys on välillä päässyt yllättämään. Ei se ole ihan sama lähteä tekemään vk-vetoja Oukulle aamulla virkeänä, kuin sitten iltapäivällä, kun on eka koko päivän vetänyt pyöräretkeä oppilaille. Ihanaahan se on pyöräillä ja kiertää luontopolkua lasten kanssa sammalia tutkien ja keräten (ja saada siitä palkkaa), mutta sijaisuuspäivän jälkeen ei ole olo myöskään ihan freesi harjoitteluun. On se vaan vähän masentavaa, kun ei pystykään noudattamaan laadittua ohjelmaa. Nyt pitää siis meidän suunnitella ohjelmat sekä työ- ja opiskeluaikataulut tarkemmin ja paremmin yhteensopiviksi, jotta saadaan niitä askelia oikeaan suuntaan.
Toisaalta se on myös hyvä merkki, että tajuaa miten kovasti tykkää onnistuneista reeneistä ja niiden analysoinnista 🙂 Oikein kiva juttu, että huomenna alkaa uusi viikko ja nyt ei kyllä enää anneta sijaa väsyneille lenkeille, vaan rustataan ohjelmasta innostava sekä realistinen ja sitten toteutetaan se kuitenkin kokoa ajan kroppaa kuunnellen. Ei tämäkään viikko silti hukkaan mennyt. Ounasvaaran kesäkisat toimi aivan loistavana aloituksena kovien tehoharjoitusten jaksolle. Kiitos OH:lle kisojen järjestämisestä! Eikä sitä tarvitse motivaatiota jatkossa kaukaa kaivaa. Riittää kun katsoo tuloksia, niin lenkille lähtö alkaa kummasti kiinnostaa 🙂 Tällä tasolla meitä ei talvella nähdä!
Ja hei ollaampa nyt ainakin sammaleet kerrattu (Niilakin oli nimittäin sillä pyöräretkellä mukana apuopena ). Kuinka moni muka oikeasti tunnistaa kerros-, kynsi-, sulka-, rahka-, seinä- ja karhunsammaleen tosta noin vaan? Niimpä. Jos kiinnostaa opastettu sammalkierros Oukun luontopolulla niin Team Ahokkaan luontoretkiosasto auttaa mielellään 🙂
Sauvarinne täältä tullaan!
Iina ja Niila