Opiskelija

Ei oo helppoa. Toissa keväänä kirjotettiin, miltä tuntuu roikkua löyhässä hirressä opiskelujen ja harjoittelun välillä. Silloin päätimme satsata hiihtoon täysipäiväisesti. Satsaus ja kehitys ei vaan oikein realisoitunut oikeissa kilpailuissa talven aikana. Tästä ja osittain muistakin seikoista johtuen taloudelliset edellytykset täysipäiväiseen urheiluun eivät täksi talveksi toteutuneet. Keväällä olikin mietinnän paikka mitä jatkossa tekee. Vaihtoehtoja oli minulla käytännössä neljä.

Lopettaa ja etsiä töitä.
Yrittää löytää töitä, joiden ohella harjoittelu onnistuisi.
Olla työtön ja keskittyä hiihtoon.
Hakea opiskelemaan ja harjoitella opiskelujen ohella.

1. kohtaa mietittyäni tulin lopputulokseen, ettei vielä ollut aika lopettaa. Viime kausi oli kuitenkin askel eteenpäin ja kiinnostusta kehittyä löytyy vielä.

2. kohdan kanssa en löytänyt vaihtoehtoa, jossa voisin keskittyä haluamallani intensiteetillä urheiluun. Töiden löytäminen ylipäätä on hitusen hankalaa urheilijalle, joka on opiskeluajan keskittynyt enemmänkin lajiharjoitteluun kuin työharjoitteluun.

3. kohta on moraalisesti arvotuksellinen. Aika vaikea sitä on mihinkään asiaan heittäytyä täysillä, jos mielessä painaa omien arvojen vastainen toiminta.

4. kohdan mukaisesti päädyin lopulta hakemaan opiskelemaan. Se miksi päädyin tähän on monen asian summa. Vaikka minulla on jo insinöörin koulutus maanmittaustekniikasta, töiden löytäminen nyt tai jatkossa on vaikeaa. Viimevuosina töitä on ollut kovin vähän tarjolla täällä pohjoisessa eikä tulevaisuus paremmalta näytä. Ja rehellisesti arvioituna, mikäli vielä panostan pari vuotta hiihtoon,niin sen jälkeen työllistymismahdollisuuteni sille alalle alkaa lähennellä nollaa. Eli pikkasen tyhjältä arvalta alkaa tuo vaikuttamaan. Jotain muuta oli siis alettava suunnittelemaan. Vaihtoehtoja miettiessäni tulin siihen tulokseen, että on syytä alkaa hakea jotain uutta. Sen verran sitä on ikää jo kuitenkin mittarissa ja hiihtoon panostamisen vuodet vähissä, että haluan jo nyt alkaa valmistautua tulevaan. Päädyin harkinnan jälkeen hakemaan Lapin Yliopistoon Yhteiskuntatieteiden tiedekuntaan opiskelemaan johtamista. Eli kesällä oli edessä pääsykokeet. Hitusen jännitti sisäänpääsy. Nykyisillä ensikertalaiskiintiöillä minun koulutustaustalla paikkoja oli jaossa kaksi. No yhtä paikkaahan sinne vain tavottelinkin 😉

Nyt sitä sitten ollaan taas koululaisia. Ja näin ensimmäisen syksyn lukujärjestystä tehdessäni ja opettajiin tutustuessani vaikuttaa siltä, ettei menestyminen talvella jää kiinni opinnoista. Tottakai joitain kompromisseja pitää tehdä hiihdon suhteen, mutta kokonaisuutena näen tämän olevan oikea vaihtoehto nyt ja tulevaisuutta ajatellen.

Helppoa ei kuitenkaan tule olemaan. Aikasemmista opinnoistani johtuen minulla ei ole mahdollisuutta opintotukeen, kuin noin kolmasosaan opinnoistani. Seuraavat 18kk nautitaan nyt kuitenkin Kela RacingTeamin eduista ja tehdään tulosta.

Kaikki tämä edellä kerrottu ja muutenkin epävarmuus tulevasta ovat kuitenkin vaikuttaneet kesän ja alkusyksyn ajan motivaatioon ja sitä kautta harjotteluun. Kunto ei olekkaan nyt sillä tasolla millä toivoisi sen olevan ja ens kuun jälkeen on jo marraskuu.. SM-hiihdot ovat kuitenkin vasta helmikuussa. Ja tänä vuonna tavotteita ja panoksia riittää myös kevään SM-viikonloppuihin, mutta siitä lisää myöhemmin. Eipä se auta kuin tehdä asioita nyt hyvin ja murehtia tulevasta myöhemmin.

Kyniä terotellen

Niila

PS. Se, että katse on kengän kärkiin ei kerro välttämättä masentuneisuudesta tai alakulosta. Välillä on hyvä pysähtyä, painaa leuka rintaan ja katsoa missä seisoo. Kun se on tiedossa voi taas nostaa katseen ja ottaa kiintopisteen jota kohti lähtee kulkemaan 🙂