Kalajuttu
Iina lupaili viime blogissa, että kerron jotain kalareissusta. Ja ainahan hyvästä reissusta jotain kerrottavaa jää, ja varsinkin kalareissusta. Pikkasen meinasi tulla paineita, kun matkakumppani, pastori Sahamies, oli mainostanut lähtevänsä ”Unelmien kalareissulle”. Startattiin sunnuntai aamuna Nastolasta matkaan suuntana Rovaniemen kautta Nuorgam ja Kaldoaivin erämaa. Automatkalla oli vielä hyvää aikaa tehdä valmisteluja varmistaaksemme kunnon kalasaalis. Oltiin saatu vihiä mitä terävä koukku vaikuttaa kalassa ylössaantiprosenttiin. Repsikan puolella viila olikin kovassa käytössä ja kynnet reijillä koukkuja terotellessa ja testatessa terävyyttä. Marginaalien ollessa pieniä ei tollasia asioita voi sattuman varaan jättää. Tosin kalakalenteri näytti niin hyvää seuraaville päiville, ettei saaliista pitäisi olla mitään epävarmuutta 🙂 On ne eteviä nuo ennustajat, kun pystyvät päivälleen sanomaan milloin kala syö ja liikkuu..
Illalla Rovaniemellä vielä viimeset kaupassa käynnit ja pakkailut, jotta seuraavana aamuna voisi ajoissa lähteä. Olihan tavotteena iltakalaan pääsy. Vaikka sitä joskus on ajatellut, että Rovaniemi on pohjoisessa niin kyllä se tästä vielä on tuntikaupalla matkaa oikeasti pohjoseen. Mutta mikäpä se on täällä ajellessa hyvissä maisemissa ja vailla liikenneruuhkia. Kesällä vielä kun näkee hyvin muut tielläliikkujat (porot) niin rennoin mielin voi Napapiiriltä lähteä pohjoseen päin.
Hetkin sitä malttoi nukkua ja maanantaina aamusta aikasin matkaan. Onneks oli Iina tehnyt niin hyvät eväät mukaan, ettei ollut niin väliä missä aamupala-, lounas- tai muuhunkaan ruoka-aikaan olisi. Eväät vaan esiin, jos nälkä yllätti.
Iltapäivällä saatiin auto Nuorgamissa parkkiin ja rinkat selkään ja voitiin lähteä kohti Urpoerämiehestäkin tuttuja Kaldoaivin erämaan kalaisia järviä. Kevyesti se matka taittui kuunnellessa pastorin juttuja ja tietäessä, että kohta pääsee heittämään kuvan peilikirkkaaseen tunturijärveen ja väsyttämään 1,5 kg taimenta.
Kämpälle päästessä ei kauaa aikaa tuhrautunutkaan, kun virvelit oli viritetty heittokuntoon ja haavit esissä valmiina iltakalaan. Ihan ei haaveiden mukaan kuitenkaan ensimmäinen reissu sujunut. Eka reissu meni lähinnä hyviä heittopaikkoja vesikasveista putsaillessa ja ilta-auringosta nauttien.
No ei sitä koko viikkoa malttanut pelkästään järviä putsailla vaan kyllä joku kala syötäväksikin tarttui. Pääsinpä ekaa kertaa kesälläkin väsyttämään taimenta. On kyllä mielenkiintonen kalastaa tuo taimen. Pistää kunnolla hanttiin ja vaatii kärsivällisyyttä sekä nöyryyttä, että saa kalan pannulle asti.
Neljän ekan kalan kohalla sitä vielä malttoi 100% ylösnosto varmuudella, mutta sitten tuli ajatus josko sitä vähän nopeemminki sen voisi ylös ottaa. Ylös ehkä muttei rannalle. Helposti taimen hyppää ja ravistelee ittesä vapaaksi. Ja muutenkin melko velmuja. Yhenkin isomman taimenen olin saanu jo väsytettyä rantaan, mutta pikkasen liian agressiivisesti sitä olin ottamassa ylös niin sepä suuttu ja huomas rannassa uppopuun. Sukels sinne ja ei siinä ehtiny muuta ku pikkasen huomata pohjan pölähtävän. Siitä sitte kelatessa puoltoista kilonen taimen oli vaihtunu vettyneesee tuohen palaan. No oppihan nöyryyttä ja malttia.
Viimeisenä päivänä Iina saapuikin tunturiin isänsä ja hänen kaverinsa kanssa, jotka jäivät meidän Norjan reissun ajaksi sinne kalastelemaan. Päätettiin siinä pitää pieni kalastuskilpailu joukkueittain ja Iinalle pieni kalastusnäytös. Jokaisesta alkavasta kilosta saisi pisteen ja hauesta 0,5 pistettä hoitokalastuksesta. Hieman reteesti valittiin aikasemmilta päiviltä antoisa järvi, jota ”kalatiskiksikin” jo tituuleerattiin.
Iina tietysti lähti meidän mukaan, koska luvassa olisi paljon nähtävää. Toinen joukkue suuntasi meidän heinistä putsaamallemme vakiopaikalle. Tuloksista sen verran, että meille tappio 3-0. Riitti Iinalla kuitenkin nähtävää. Välillä oli kala kiinni vieheessä, välillä kivi ja välillä mies. Yrityksen määrästä meitä ei voinut moittia, oltiin varmasti niin kauan kuin valoa riitti tai vähän pitempääkin. Taisi kuitenkin pilvinen sää ja muuttunut tuuli harhauttaa tälläiset alottelevat kalamiehet käyttämään väärän värisiä kuvia.. Ensi kertaan vähemmällä uholla ja viisaampana 🙂
No miten se tälläinen kalastelu mitään hiihtovauhtia vie eteenpäin? Ei mitenkään tai paljonkin, riippuen miten siihen suhtautuu ja mihin aikaan sen tekee. Miettimällä ja stressaamalla menetettyjä rullahiihtopäiviä tuollaisesta reissusta saa varmasti huonoa itseluottamusta ja epävarmuutta. Meillä oli kuitenkin kesäkuun lopulta elokuun alkuun hyvä ja ehjä harjoitusjakso, joka hieman jo painoi viimeisinä päivinä. Oltiinkin suunniteltu, että elokuussa pitäisimme kevyemmän jakson ennen syksyn kovaa harjoittelua. Tämä kalareissu osui juuri tuohon jaksoon. Lepposta käppäilyä tunteja päivässä hyvällä mielellä niin varmasti lataa akkuja syksyyn. Rehellisyyden nimissä sitä enemmän epäilen näkyykö tuo akkujen lataus vielä 10.9 OH:n kesäkisoissa, mutta varmasti myöhemmin syksyllä kovien harjoitusten lisääntyessä.
Näillä mennnään
Niila