Hei hei heinäkuu
Sinne meni heinäkuu ja niin tiiviisti keskityttiin harjotteluun, ettei edes blogia muistettu päivittää. Totuuden nimissä täytyy myöntää, että useinkin ajateltiin päivittää, mutta aina huomenna. No nyt kun piti kalenteristakin kääntää sivua niin tajuaa kuinka aika rientää!
Palataan kuitenkin hetkeksi vielä heinäkuun tunnelmiin. Reiluun neljään viikkoon mahtui kolme kovaa harjoitteluviikkoa ja yksi hieman kevyempi viikko. Rovaniemellä ollaan vaaroja kiivetty niin rullahiihtäen kuin jalkaisinkin ja tehty ihan perusharjoittelua. Laadukas harjoittelu + terveellinen ruoka + lepo = nousukunto + hyvä mieli.
Yksinkertaiselta kuulostaa, mutta joskus eri syistä jossain osiossa ilmenee tilapäisiä rajoituksia ja sittenhän homma ei toimi. Meillä oli heinäkuussa nuo kaikki kunnossa ja kunto on kehittynyt. Jos vaikka kuukauden takaiseen Vuokatin Aate Raceen vertaa niin nyt viikonlopun Ylläksen rullahiihdoissa oli aika erilaista menoa. Tuloksissa oli selvää parannusta, mutta ennen kaikkea olo on paljon vahvempi. Ja oi ihana aurinko! Ihanaa, kun nyt on ollut ihan oikeasti kesä ja täydellisiä kelejä. Auringonpaistetta ja lämpöä, mutta ei kuitenkaan mitään älytöntä hellettä. Viime kesän jälkeen jäi Iinalle alitajuntaan joku pieni pelko, että jos tääkin kesä on +8 ja sadetta niin d-vitamiiniaurinkolämpö-varastot ei pääse latautumaan. Mutta kesä tuli ja +20-24 sopii täydellisesti lihaksille ja mielelle 🙂
Ennen kuin Yllästä lähdetään ruotimaan sen enempää, niin hieman aikasemmista reissuista. Puolivälissä kuuta kisailtiin Posion muikkumarkkinahiihdoissa ja siellä kulki jo ihan ok. Prologi hiihdettiin ensin kylällä ja sitten takaa-ajo Kirintövaaralla. Niila nousi hienosti Kirintövaaran nousussa kolmenneksi heti Ari Luusuan ja Tero Similän jälkeen ja Iina oli naisten sarjassa neljäs, vaikka kuinka yritti tavoitella kolmannen sijansa pitäneen Eeva-Kaisa Loukusan selkää. Voiton nappasi Heli Heiskanen ”kotiladuillaan” ennen Emmi Lämsää. Tällaiset rullahiihtokisat kyllä tuovat hyvää säpinää perusharjoittelun keskelle. Neljäs sija kyllä harmitti Iinaa sen verran, että harkinnassa oli jo osallistuminen muikunperkauskilpailuun, jos vaikka sieltä olisi irronnut palkintosija.
Kesän ainoa ”leiri” pidettiin Överkalixissa. Kaksi yötä teltassa ja kolme päivää hiihtoa rullaradalla. Lisäksi vähän juoksua kangasmetsäpoluilla. Se on kyllä sellanen mesta, että voi suositella! Tämä oli nyt toinen kerta, kun kesällä siellä käytiin ja varmasti mennään taas uudestaan. Pienessä kylässä (itse asissa muutama km vielä kylän keskustasta syrjään) oleva rullarata voi ensivilkaisulla vaikuttaa vähän turhalta investoinnilta, mutta kun sitä meininkiä tarkkailee pari päivää niin sehän on ihan mahtava koko kylän palvelu.
Rullaradalla voi kiertää 1,5km, 3km ja 4,5km lenkkiä ja sen lisäksi radan vieressä kiertää hiekkapolku koko matkan. Me ollaan nähty siellä mm. kaiken tasoisia rullahiihtäjiä, rullaluistelijoita, juoksijoita, kävelijoitä, lastenvaunujen työntäjiä, pyöräilijöitä ja rollaattorin kanssa lenkkeilevä pappa! Lastenvaunujen ja rollaattorin kanssa olis muuten aika vaikee päästä noin keskelle metsää lenkkeilemään, mutta tuollapa kulkee asfaltoitu ”metsäpolku” 🙂 Ainoa kieltomerkki oli moottoriajoneuvoille ja hyvin sinne kaikki sopi, kun vähän eri aikaan ihmiset kävi siellä lenkin kiertämässä, suurin osa illalla, kun me oltiin jo toinenki reeni tehty.
No sitten Ylläkselle. Siellä siis lauantaina hiihdettin Ylläksen rullahiihdot, jotka oli samalla rullahiihdon sm-kisat. Neljän kilometrin kisareitti kulki Äkäslompolon puolella Jouninkaupalta hissien ala-asemalle. Ensin sitä hiihdettiin väliaikalähdöllä, naiset kerran ja miehen kahdesti. Alas oli bussikyyti. Sen verran nimittäin haipakkaa vauhtia sieltä alas lasketaan, että kisaviikonlopun autoliikenteen seassa pujottelu olisi ollut jo vaarallista. Viimeinen nousu hiihdettiin sitten takaa-ajona, jossa muodostuivat lopulliset sijoitukset. Omituinen päätös kuitenkin järjestäjiltä oli, että miehissä vain 50 pääsi takaa-ajoon. Olisi toivonut kaikkien pääsevän hiihtää kolme nousua.
Niila oli lopulta 20. ja Iina 24. Selvää parannusta viime vuoden vastaavaan kisaan verrattuna ja varsinkin Niilan tulos oli aika hyvä, mutta kyllä meillä vielä tekemistä riittää. On onneksi mieluisaa tekemistä ja ekoihin lumilla hiihdettäviin kisoihin kolmisen kuukautta aikaa. Täytyy pitää huoli, että se aika käytetään oikein. Heinäkuu hujahti hetkessä ja ei se kolmekaan kuukautta mikään ikuisuus ole.
Eilen vielä pitkä kevyt lenkki Pallaksella.
Ei tullut kultaa kisoista, mutta lenkin loppupuolella sitä löytyi suolta 🙂 Tänään lepoa ja malttamaton odotus, että pääsisi jo aloittamaan elokuun treenit.
Iina ja Niila