Lappee-Jukola
Nyt on sormet sen verran kuivunu, että uskaltaa jo näppäimistöä koskea. Eli tässä lupaamiamme mietteitä Jukolasta. Niin kuin kaikki paikalla olleet tai mediaa seuranneet ovat varmasti huomanneet niin märkää ja mutasta sekä tuulista oli tämän vuoden Lappee-Jukolassa. Venlojen lähdöstä alkaen satoi taukoamatta sunnuntai iltapäivään asti. Tulipahan itse kullakin testattua telttojen veden- ja tuulenkestävyys. Ja roskisten sisällöstä päätellen osalla myös varsin huonoksi todettua. No me oltiin varauduttu Jukolaan vaellusteltan sijaan isommalla ”sirkusteltalla”, koska ajatus oli, että siellä mahtuu mukavasti vaihtamaan vaatteet ja tilaa olisi useammalle. No todellisuus oli toinen. Ei ollut juuri tilaa, ainakaan kuivaa tilaa. Tosin eipä niitä halukkaita yöpyjiäkään ollut. Eli hyvin mahduttiin 🙂 Tuuli painoi välillä telttaa melkein kaksinkerroin ja ulkokerros painautui tiukasti kiinni sisätelttaan, joka päästi veden lopulta läpi tiputellen nurkkaan kunnon lätäkön. Normaalisti neljän mukavasti nukuttava teltta oli lopulta kahden hengen sikiöasennossa nukuttava. Toisaalta mitäpä sitä isommalla tilalla kaksi rakastavaista olisikaan tehnyt 🙂 Meillä tosin oli asiat hyvin verrattuna alempana pellolla oleviin, joiden teltat olivat lopulta keskellä kuralammikkoa. Siinä ei enää epätoivoset ojankaivuuyrityksetkään auttaneet.
Mutta eipä sitä Jukolaan kelejä lähdetty ihmettelemään, vaan suunnistamaan. Niin kuin ennakkoon jo kerrottiin Iinalla oli Venlojen avaus ja Niila juhlisti kymmenennettä Jukolan-viestiä ankkuriosuudella. Oli muuten ensimmäinen kerta Niilalla Jukolassa, kun metsään lähdettiin ilman lamppua. Liekö viisien iltarastien ratojen kiertämisen tarjoaman vankan suunnistusrutiinin vai vanhojen pohjien ansiosta niin suunnistus sujui molemmilta omalle tasolle mallikkaasti. Muutamalla pikku koukulla selvittiin. Tosin märkään maastoon kului nopeasti urat helpottamaan suunnistusta. Eniten hampaan koloon jäikin tänä vuonna juoksusta.
Iina lähti Venlojen avausosuudelle numerolla 911. Se tiesi aika monta selkää ohitettavaksi. Homma osoittautuikin melko hankalaksi. K-pisteelle viitotus ei leveydellään hurraa huutoja aiheuttanut. K-pisteeltä matka jatkui sitten tietysti vielä maaston pahimpaan puskaan eli ohittaminen hankaloittui vielä entisestään. No pikku hiljaa kuitenkin jonot hajosivat ja tilaa tuli ohituksille. Pari viimestä väliä saikin sitten painella kaasu pohjassa. Vaihtoon tullessa olikin melkein 500 selkää tullut ohitettua.
Pääsipä se Niilakin nauttimaan ankkuriosuudesta huolimatta yhteislähdön tunnelmaa. Happirikkaassa ilmassa torkutun yön jälkeen klo 6.08 oli silmät vielä vähän uniset, kun herätys soi. Siinä vaiheessa oli selvää, että yhteislähtö kutsuu. Ei paljon huvittanut sateessa lähteä aamupuurolle kilometrin päähän kisakeskukseen, mutta onneksi Iina pelasti tilanteen kaivamalla esiin viimeiset eväsleivät. Yhdessä geelin ja urheilujuoman kanssa koossa oli hyvä kisa-aamun aamupala.
Niille tiedoksi jotka eivät ole käyneet Jukolassa, niin vaihto suljetaan aina aamulla ennakkoon sovittuun aikaan. Tämän jälkeen ne viestinviejät jotka eivät ole vielä päässeet maastoon lähtevät aamulla tapahtuvassa yhteislähdössä. Parhaimmillaan tai pahimmillaan aamun yhteislähdössä on vielä saman verran lähtiöitä, kuin illalla varsinaisessa yhteislähdössä. Tänä vuona aamun yhteislähtö oli jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä aallossa lähtivät kaikki ankkurit ja vähän perään sitten muiden osuuksien viestinviejät.
Ilmeisesti nopeusreenejä pitää lisätä jonkin verran ohjelmaan. Iinan tavoin Niila juuttui yhteislähdön ruuhkaan. Alkumatka olikin sitten aika verkkaista matkantekoa ohituspaikkoja kyttäillen. Onneksi oli reilu 16 km ja 36 rastia aikaa tehdä ohituksia 🙂 Tuli sitä jokunen selkä ohitettua ja lopulta joukkueen sijoitus oli 522 ja Niilan osuusaika 146:ksi nopein. Sen verran sitä taas Niila innostu suunnistuksesta, että pitää jatkaa iltarastipanostusta ja käydä joku kansallinenkin kiertämässä. Syksyllä voi sitten niin halutessaan lähteä SM-suunnistuksiin nauttimaan hyviin maastoihin hyvässä kunnossa niin taidollisesti kuin fyysisestikkin 🙂
Juhannuksen jälkeen pakataan taas Corolla täyteen ja suunnataan Rovaniemelle. Matkalla tosin käydään kokeilemassa vieläkö hiihtonumeroliivi sopii päälle 28.-29.6 kisattavassa Vuokatin Aateli Racessa. Kyllä sitä jo taas ”etelän loman” hulinan jälkeen kaipaa takaisin Rovaniemelle, missä voi taas keskittyä täysin reenaamiseen.
Hyvää Juhannusta ja pysykää pinnalla
Iina ja Niila