Kuivalihaa
Kukaan ei nyt varmaan ylläty kun kerrotaan, että laitettiin kuivalihat tulemaan. Paitsi etelän ihmiset, jotka ei tiedä mitä kuivaliha on. Sitä kun ei Oulun alapuolella kuulemma voi edes valmistaa, kun se vaatii tällaisen pohjoisen ilmaston. Ei mekään oltu kuultu siitä ennen kuin muutettiin Rovaniemelle ja ihmeteltiin mitä kummaa vastapäisen talon parvekkeella roikkuu. Kyllä enemmän nukkuvilta lepakoilta näyttivät kuin ruualta. Harva ruoka nimittäin näyttää ja haisee epäilyttävämmältä.
Lyhyesti sanottuna kuivaliha on suolattuja lihapaloja, jotka laitetaan muutamaksi viikoksi ulos seinustalle naruista roikkumaan ja kuivumaan. Kevättalven kylmät yöt ja lämpimät päivät sekä kuiva ilma tekevät lopun työn eli kuivattavat lihat tummiksi hyvin säilyviksi käntyiksi. Vaan oli siinä työtä ennen kuin lihat saatiin ulos asti roikkumaan.
Suurinta herkkua täällä taitaa olla poronliha ja hirveäkin käytetään. Ruokakaupoissa on nyt pitkin kevättä ollutkin hyviä tarjouksia kuivalihantekijöille. Meidän budjettiin sopi parhaiten naudan sydän 1,99 €/kg (mainoksessa luki, että nimenomaan kuivalihaksi kannattaa ostaa). Oltiin naudan sydämiä ostettu (ja tosin keitetty) ennenkin, joten niiden käsittely ei mitenkään oudoksuttanut. Paikallisessa ilmaisjakelulehdessä oli selkeät ohjeet kuivalihan tekoon ja niin me ryhdyimme hommiin.
Nämä tarjoussydämet myytiin 20kg laatikoissa pakasteena ja ensimmäinen haaste olikin sulattaa paketti mahdollisimman tasaisesti. Tällaisen köntin sulamiseen meni aikaa ja suolaus päästiin aloittamaan vuorokauden suunniteltua myöhemmin. Ei ole kuivalihan teko kiireisen ruokaa muutenkaan 🙂
Kun laatikosta alkoi saada sydämiä irrotettua niin sulateltiin niitä vielä tiskialtaassa haaleassa vedessä ja alettiin poistaa niistä sitten rasvaklönttejä. Naudan sydän on kyllä vähän hurjan näköinen näin terveysnäkökulmasta. Liha on siis hyvää ja terveellistä, mutta se ulkoinen rasva, jota on paksuina kivikovina valkoisina klöntteinä lihan pinnalla saa miettimään mitä sisäelinten ympärille kertyneestä rasvasta onkaan varoiteltu. Ne rasvat me leikattiin tarkasti pois ja sitä kertyikin täysi hedelmäpussillinen.
Lukemassamme ohjeessa vinkattiin, että älä heitä leikkuujätettä pois vaan jauha siitä jauhelihaa. Katsellessamme edessä olevaa pussia näimme sielumme silmin jauhelihapaketin: Naudan jauheliha. Sisältää: 99% rasvaa 1% lihaa. Kellä houkuttelee laittamaan makaronilaatikkoon? Ei tehty jauhelihaa. Eikä johtunut siitä, ettei meillä ole lihamyllyä.
Yhdeltä yöllä putsasimme ja pilkoimme yhä lihoja. Toki aloitimme vasta yhdeksän aikaan, mutta Niilan silmissä alkoi näkyä jo pientä epätoivoa. Ihan pientä vain. Toki Niila on kyllä täydellä sydämellä mukana tässäkin projektissa ja kannattaa muutenkin Iinan useimpia ruokakokeiluja. Koko tiskipöytä verta lainehtien pakersimme sitkeästi työn loppuun. Jo pari tuntia aikaisemmin oli tosin pakko myöntää, että iso osa näistä sydämistä tultaisiin lopulta keittämään ja pakastamaan, ja muutama kilo vain kuivattaisiin. Eihän me nyt voitu koko taloa alkaa ympäröimään roikkuvilla kuivalihoilla, jo siksikin, että meille kuuluu vain noin kolmasosa talon ympärysmitasta.
Seuraavaksi mietittiin, mihin laitetaan monta kiloa lihapaloja suolaantumaan niin, että ne saavat olla kolme vuorokautta +2 asteen lämpötilassa. Ratkaisu oli kylmälaukku. Sinne vaan lätkittiin pohjalle lihapaloja ja merisuolaa vuorotellen ja laukku ulos. Yöllä kävi vähän pakkasella, mutta kylmälaukku piti lihan plussan puolella. Aamulla kurkattiin miten ne siivut siellä jakselee ja hajusta päätellen prosessi eteni juuri niin kuin piti.
Parin päivän päästä koitti seuraava vaihe, jossa lihat pujotettiin virkkuukoukun avulla siimasta tehdyn lenkin päähän roikkumaan ja lenkit pujotettiin hiihtosauvaan ja sauvat Niila kiinnitti seinustalle lipan alle. Siellä ne nyt makuuhuoneen ikkunan edessä heiluu ja aamulla voi ensimmäiseksi kurkata kuivalihatilanteen.
Joku varmaan ihmettelee eikö joku lintu käy syömässä niitä. Ei kuulemma niin suolainen linnuille eikä millekään eläimille maistu. Rehellisyyden nimissä luulemme, että lihavarkaat pysyvät loitolla itsesuojeluvaiston takia. Ei kukaan järjellinen olento tuon hajuista ja näköistä ruokaa syö. Ihminen vain. Vaikka kyllä naapurin koira aloitti haukkumisen, kun lihat tuotiin ulos ja aloimme niitä kiinnittämään. Tosin kaupan kuukausitolkulla säilyvät kääretortut ovat kyllä vielä sata kertaa epäilyttävämpää syötävää, kuin tämä itse alusta asti valmistettu perinneherkku.
Eikä mekään mitään kuivalihamestareita vielä olla, joten siksi kehdataan julkaista tämä teksti vasta kun lihoissa alkaa näkyä varmoja onnistumisen merkkejä 😉 Saisi vain nyt tulla takaisin aurinkoiset kevätkelit niin kuivaisi lihatkin paremmin. Luultavasti lappilaiset naureskelee ja etelän ihmiset pyörittelee silmiään tälle meidän kokeilulle, mutta meidänpä ei tarvi valmisruokia ostaa kun on tehty aika pitkäksi aikaa todella alusta alkaen itse ruokamme. Veistellään vaan puukolla kuivalihaa. Tervetuloa maistamaan!
Kyllä ei oo ruuan valmistus vaikeeta.
Iina ja Niila
Hyvältä näyttää. Kyllä täällä etelässäkin lihaa kuivataan. Ollaan Kymenlaaksossa ja hirvenlihaa roikkuu parvekkeella.
Jopas. Ei tiedettykään, että niinkin etelässä onnistuu. Hyviä kuivauskelejä sinne. Meillä ei vielä tämän vuoden lihat ole kuivumassa, mutta kohta alkaa olla aika ripustaa lihat 🙂
Kyllä ne häkkiin ruukataan laittaa. Tahtoo ne elukat niitä käyä räpeltämässä.
En oo kuullu että kukaan niitä ilman verkkohäkkiä teheny.
Tiedä sitten onko meillä liian suolaset ollut, mutta eipä ole eläimille kelvannut 🙂
Kakskyt vuotta jo kuivannut ilman häkkiä, ihan ikkunasta näkee ja koskaan ei oo yhtään mitään näkyny tai jälkiä lihoissa ollut.
Se on perinnetietoa, itellekin toki myös, että häkin tarvii, ei kuitenkaan oikiasti tarvi.