Välitilinpäätös
Kilpailukautta on nyt vajaa neljä kuukautta takana ja suunnilleen pari kuukautta vielä edessä. Tässä vaiheessa onkin hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään miten se on sujunut ja miten se saadaan sujumaan lopputalvenkin osalta.
Kausi alkoi osaltamme Vuokatin Suomencupilla loka-marraskuun vaihteessa. Eipä häävisti lähtenyt liikkeelle kilpailullisesti. Syksyn harjottelu vielä painoi, mikä näkyi vähän tukkosena menona. Niilalle vielä pieni jalkavamma ennen kisaa. Seuraavat startit olivat luvassa Oloksella. Ne oli merkitty kalenteriin isolla. Olivathan ne katsastukset Rukan maailmancuppiin. Pettymys olikin melkoinen, kun Niila ei päässyt edes osallistumaan sairastelun takia ja Iinallakin oli hiihto melko vaisua. Sieltä alkoivat myös vapaalla vaivanneet jalkojen puutumiset. Vaikea hiihtää, kun ei tunne missä jalat menee. Viikko Olokselta hiihdettiin Rovaniemellä Suomencuppia normaalimatkoilla. Sairastelujen jälkeen Niila pystyi jo osallistumaan toiselle matkalle. Iina sen sijaan hiihti kaksi tasaista hiitoa 24 ja 25 sijoille.
Seuraavat tärkeämmät kilpailut olivat vuorossa Vuokatin Scandinavia cupissa joulukuun puolivälissä. Tuosta viikonlopusta kerroimme aikaisemmassa blogitekstissä. Viikko siitä hiihdettiin Puolangalla ja Ristijärvellä FIS kisoissa. Tuolla meno oli hyvää ja tulokset sen mukaiset. Iinalle voitto ja Niilalle sijat 4 ja 10 kovatasoisissa kisoissa. Seuraavana viikonloppuna hiihdettiin OW Tapaninpäivähiihtoja Rovaniemellä. Iina sai irti ihan hyvän suorituksen. Sillä irtosi 3. sija ruotsin Jennie Öbergin voittamassa kisassa. Niila hiihti niin ikään hyvän hiihdon, mutta jäi niukasti neljänneksi.
Sitten vaihtui vuosi 2016 ja alkoi pakkaset. Tammikuussa harjoittelua joutui melko paljon sovittamaan pakkasten mukaan. Tutuksi tulivat Kunnon Paikan sali juoksumattoineen ja ergoineen.
Iina tosin kävi viikon pakkasia paossa ”etelän lämmössä” eli Nastolassa. Viikon päätteeksi hiihdettiin Vantaan Suomencup. Aamuun asti arvottiin hiihdettäisiinkö kilpailut suunnitellusti, koska pakkanen kiristyi etelässäkin viikonlopuksi. No hiihdettiin, muttei suunnitellusti Iinan osalta. Vaikeuksia tuntuu olevan kovemmilla pakkasilla kilpailtaessa.
Seuraavana viikonloppuna Haukiputaalla hiihto olikin sitten jo eri mallilla. Iinalle sijat 4 ja 5 ja Niilalle 6 ja 2. Sopivasti onnistumiset hyvätasoisissa kansallisissa viikkoa ennen SM-hiihtoja 🙂
Talven ensimmäiseen SM-kilpailuviikonloppuun olikin kovat odotukset. Aikaisemmasta blogitekstistä voi lukea miten ne sujuivat. Eivät nimittäin ihan suunnitelmien mukaan.
Päätimme jäädä SM-hiihtojen jälkeen vielä pariksi viikoksi Etelä-Suomeen. Olihan Vantaalla luvassa FIS-kisat. Ja Lahdessa maailmancup-paana kunnossa harjoitteluun. Kannatti jäädä. Kisoista Niilalle voitto ja Iinalle 3. sija. Kyllä se voitto aina lämmittää mieltä 🙂 Tuli itselle ja muillekkin todistettua, etteivät Imatran SM-hiihtojen tulokset olleet koko kuva meidän tämän hetkisestä kunnosta.
Kilpailuista voi todeta, että eteenpäin on menty. Välillä vain tuntuu olevan hieman vaikeuksia saada kunto esiin kilpailuihin, mutta onneksi on tullut myös onnistumisia joista saa uskoa oikella tiellä olemisesta. Aikaisempiin vuosiin verrattuna alkutalven ja kilpailukauden harjoittelu on kuitenkin onnistunut paljon ehjemmin kuin aikaisemmin, joten odotukset ovat kovat ja myös edellytykset onnistuneelle loppukaudelle ovat hyvät. Nyt ei auta kuitenkaan jäädä laakereille lepäilemään vaan rakennetaan kuntohuippu keväälle. Luvassa on monia hyviä kilpailuija. Niitä vartenhan sitä kuitenkin harjoitellaan 🙂
Valoa kohti,
Iina ja Niila