Tuoreen leivän ja ajatuksen voimalla
Ei ole olemassa epäonnistumisia. On vain erilaisia tuloksia. Sanoo joku viisas, jonka nimeä en nyt muista. Silti tuntuu, että jos ei onnistu, eli kaikki mene ihan nappiin, niin sitten on epäonnistunut. Se on vähän että joko tai. Viikko sitten tuntui, että koko Oloksen viikonloppu oli epäonnistunut, kun en kolmesta startista huolimatta onnistunut. Nyt ajattelen eri tavalla. Nimittäin kaikissa kolmessa kisassa oli myös hyviä asioita, kun tarkemmin miettii. Ja voiko olla epäonnistunut, jos on jotain tehnyt myös onnistuneesti? Perjantain sprintin karsinnassa alku oli räväkkä ja vuorohiihto hyvää. Lauantaina oli hyviä tasatyöntöosuuksia ja sunnuntaina liukkaat sukset. Nämä kun sattuvat samaan kisaan niin mikä onkaan tulos silloin 🙂 Vaikka tulos ei nyt miellytä niin ajattelen, että kehityskohteiden pitkän listan lisäksi pitää löytää myös ne hyvät asiat. Ja kyllä niitäkin löytyy, kun analysoi samalla tarkkuudella kun niitä virheitä…
Oloksen kolmen kisan jälkeen olo oli vähän tyhjä. Korppa vaati ehdottomasti lepopäivän ja muutenkin kevyttä tekemistä ja mieli virkistystä. Parina iltana keskityinkin sitten vaan leipomaan ja kokeilemaan uusia (=itse keksittyjä) leipäreseptejä. Leipominen se vaan on terapeuttista hommaa. Kyllä ei taikinaterapia ole mitenkään tuulesta temmattu hoitomuoto 🙂 Ja sitäpaitsi, onhan tuore leipä ihan älyttömän hyvää!
Kovin kauan ei ollut aikaa kevennellä, kun sitten olikin jo aika tsempata itsensä Rovaniemen Suomen Cupiin. Tietysti olin ilmoittautunut molemmille matkoille, koska kotikisojahan on vain rajallinen määrä tarjolla. Vielä perjantaina tuntui, että ajatukset on jotenkin niin kaukana kilpahiihdosta, että muistaako sitä edes aamulla lähteä stadionille vai unohdunko kotiin leipomaan pullaa. Hiihtolenkki kisamaastossa kyllä sitten muistutti lähestyvästä koitoksesta ja viimeistään suksivalintaa pohtiessa (=tuskaillessa, kun on niin monta hyvää paria) ajatukset suuntautuivat oleelliseen.
Jos on kunto tässä vuoden aikana kehittynyt niin on kyllä myös tuo henkinen puoli. Sen tärkeyden olen kantapään kautta ja Niilan avustuksella oppinut ja ennen kaikkea nyt tiedän mitä pitää vielä opetella. Tärkein asia, mitä olen oivaltanut: Oman ajattelun voimaa ei kannata aliarvioida. Kisan voi hävitä jo ennen lähtömerkkiä tai vastaavasti omaa suoritustaan voi paljonkin parantaa ajattelemalla oikeita asioita. Ihmiskeho on myös hyvin viisas, se nimittäin ei luovuta läheskään kaikkia voimiaan käyttöön, jos ei osaa sitä huijata ja tarpeen vaatiessa pakottaakin. Toisin sanoen, oikeanlaisen ajattelun avulla voi saada paljon lisää voimia tai sitten kadottaa ne entisetkin. Tämä toimii urheilun lisäksi muussakin elämässä. No minullakin tässä on vielä paljon tehtävää, mutta tässä kehittyy onneksi harjoittelemalla.
Suomen Cupin kisat olivat minulta perushyvää hiihtoa ja se näköjään riittää sijoille 24. ja 25. Ei nyt mitenkään katastrofaalista jos ei superiakaan. Sunnuntaina suksi oli ihan mielettömän luistava, veikkaisin, että yksi kisan liukkaimmista tai ainakin lähellä. Kiitos Optiwax ja Koivulan Seppo! On mahtava tunne, kun alamäessä voi lasketella ohi ja saa seuraavaan mäkeen hyvät vauhdit. Vuorohiihtoa vaan hieman kangisti jäätyneet varpaat. Varsinainen lappilainen kun varpaat palelee -7 asteessa… Voisihan sitä luulla, että viime kesän jälkeen varpaille ei niin vaikeaa olisi pakkaseen tottua, kun ei lämpötilassa nyt kovin monen asteen eroa ole.
Niila hiihti kilpaa vain lauantaina. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta kuitenkin ehjä suoritus ja kohtuullinen aikaero kärkeen. Sijoitus tietysti sadan miehen tiukassa kisassa painui turhan kauas (68.), mutta kun Niilakin saa hiihtokilometrejä alle ja ensimmäiset tehoharjoitukset suksilla tehtyä niin paljon parempaa on lupa odottaa. Niila voi itse kirjoittaa sitten tarkemmin, mitä kaikkea tässä on taustalla, muuten venyy tämä juttu liikaa. Sunnuntaina Niila toimi tärkeässä huoltajan tehtävässä minua auttaen ja ladun varressa kuvaten ja väliaikoja huudellen.
Seuraavaksi ohjelmassa reilut kaksi viikkoa pelkkää harjoittelua ja sitten onnistumisia Vuokatin Scandinavia Cupissa. Tähän aikaan vuodesta on erityisen mukavaa asua Rovaniemellä. Meillä on nyt niin mahtavat olosuhteet, että ei voi valittaa. Eikä valittaa kannata muutenkaan, ainakaan turhasta, koska se vaan vaikuttaa fiilikseen negatiivisesti ja sitä kautta ei ainakaan vielä hiihtovauhtia eteenpäin.
Siispä positiivisin mielin ja hyviä asioita etsien kohti seuraavia tavoitteita.
Iina