Ruskaretkellä
Eipä ole muutamaan vuoteen tullut nautittua Suomen syksystä. Pari viime syksyä meillä on näet vierähtänyt Keski-Euroopassa. Päätettiinkin nyt sitten nauttia siitä oikein kunnolla ja lähteä ruskaretkelle. Koska reenaaminen on nyt ”kiivaimmillaan”, ei meillä ollut pitkälle retkelle tilaa. Lauantaina sauvarinteen jälkeen kuitenkin pakkasimme reput ja suuntasimme auton kohti Ounastuntureita (Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa). Aikaisempien vuosien kokemusten perusteella muutaman päivän tepastelu tuntureilla hyvillä eväillä tekee kutaa niin mielelle kuin kropallekkin.
Jotta ruskaretki oikeasti palvelisi harjoituksellista tarkoitusta eli kropan ja mielen huoltoa, tulee vauhti ja tunnelma malttaa pitää riittävän leppoisana. Tämä tarkoittaa sitä, että kilometrien ja noususumman keräilyn sijasta nyt kerättiin vain hyvää mieltä. Siihen kyllä nämä maisemat ja kelit tarjosivat oivat puitteet 🙂
Lauantai iltana meillä oli tavoitteena ainoastaan lyhyt siirtymä avotuntunturiin yöpymään. Suunnitelma totetutui täydellisesti, kun ehdimme hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa pystyttämään teltan ja syömään. Tarjosipa yö myös revontulet. Eipä ole ennen tullut ihmeteltyä revontulia syksyisellä avotunturilla.
Sunnuntai olikin meidän vaelluksen ainoa kokonainen päivä. Lähdimme siinä kymmenen aikaa talsimaan kohti Pyhäkeroa. Olipa melkonen tuuli. Hyvä että polulla pysyttiin. Oli siitä tosin hyötyäkin. Tuuli nimittäin puhalsi aamun utupilvet pois tuntureilta sitä mukaan, kun matkamme eteni ylemmäs. Eipä paremmin olisi voinut taaskaan toivoa 🙂 Huipulla ei tosin paljon tehnyt mieli taukoa pitää, vaan jatkoimme saman tien alas, josssa pieni evästauko (omat eväät+mustikkaa tunturista). Sen verran siinä alkoi ramasta, että urheilijan rytmin mukasesti olikin päiväunien paikka. Mikäs sen lepposampaa kuin suojaisassa rinteessä levittää makuualusta ja antaa auringon lämmittää ja nukahtaa siihen 🙂
Päivätaukoon vierähti sen verran kuitenkin aikaa, että ehti se aurinko laskea tuntureiden taa ennen kuin ehittiin seuraavalle yöpaikalle Pahakuruun. Mutta hyvällä tuurilla taas edettiin ja autiotupa oli tyhjä ja lämminkin vielä. Eipä muuta kun ruokaa tekemään, pienet tulet ja nukkumaan. Tänä yönä ei jaksettu enää revontulia bongailla, vaan uni maistui kokopäivän ulkonaolon jälkeen.
Maanantaina oli taas vähän lyhyempi päivä. Eli tunturista takas autolle ja Rovaniemelle viettämään Iinan synttäreitä illaksi. Oli kyllä hyvä reissu ainakin mielelle. Ja pientä osviittaa reissun vaikutuksista kropalle antaa tänään tehdyt ennätykset sauvarinteessä 😉
Tämän viikon lauantaina sitten näkee vähän tarkemmin missä mennään, kun Rovaniemellä kilpaillaan Ounasvaaran kesäkisat. Kilpailumuotona rullahiihto+juoksu. Tulkaahan kaikki kynnelle kykenevät paikan päälle joko kisaamaan tai kannustamaan.
Mieli virkeänä,
Iina ja Niila