Valintojen aikaa
Niin se harjotuskausi on edennyt, että ens kuun jälkeen on jo marraskuu. Marraskuu tarkoittaa hiihtäjälle kilpailukauden alkua. Seuraavat pari kuukautta ovatkin kilpailukautta ajatellen tärkeät. Tässä vaiheessa vuotta moni hiihtäjä on vielä hyvässä terässä. Kunto tuntuu hyvälle ja menohaluja riittää. Valitettavan monen kohdalla tilanne on kuitenkin toinen jo ensimmäisten kilpailujen jälkeen.
Harjoituskauden tässä vaiheessa harjottelua on jo kertynyt melko tavalla. Kroppa alkaa olla jo aika kuormittunut, varsinkin jos kesällä ei olla otettu palautumista riittävästi huomioon. Tästä lähtötilanteesta ei tarvi paljon mennä pieleen niin ongelmat alkavat. Ja mahdollisuudet sille kasvavat, kun tehoharjoittelua lisätään, syksyn flunssapöpöjä on liikkeellä ja olosuhteet huononevat(märkää ja liukasta). Tähän kun lisätään vielä pohjoisen luonnon tarjoama stressitekijä, pimeys, niin soppa alkaa olla valmis. Meille ei tälläinen soppa maistu!
Tärkeintä onkin nyt kuunnella kriittisesti kroppaa ja tehdä oikeita valintoja. Siihen hyvänä apuna meillä on harjoitussuunnitelma, mutta suunnitelmia pitää pystyä muuttamaan tilanteen niin vaatiessa ja välillä jopa kesken harjoituksen. Valintoja tehdessä on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään mikä vie kisahiihtoa eniten eteenpäin. Kilpaurheilijan tulee kuitenkin harjoitella kilpailuja ja tuloksia varten, eikä harjoittelua varten. Välillä se vaatii reenin jättämistä kesken ja joskus jopa kokonaan sen väliin jättämistä. Tälläisen valinnan tekeminen ei ole koskaan helppo motivoituneelle urheilijalle ja se vaatiikin kovaa päätä ja itseluottamusta. Toki välillä pitää uskaltaa myös ahistaa oikein kunnolla! Pitää pystyä erottamaan kovan sekä onnistuneen harjoittelun tuoma väsymys ja kolotukset ylikuormituksesta johtuvasta väsymyksestä ja kivuista. Pitää tietää milloin kuuluu olla väsynyt ja milloin palautunut. Oikeat valinnat kuitenkin palkitaan talven kilpailuissa 🙂
Ja niinhän se sanontakin menee: ”Hiihtäjät tehdään kesällä, menestyjät syksyllä ja voittajat talvella.”
Näillä miettein syksyä eteenpäin,
Iina ja Niila