Jussi, Aateli ja puolikas

Ens kuun jälkeen on jo syyskuu, sanois Musti! Onneksi harjoituskautta on vielä jäljellä ja reeni maistuu. Jukolan jälkeen ohjelmassa oli reeniä ja juhannuksen viettoa. Juhannusaattona majailimme Kannuskoskella Niilan perheen mökillä rauhassa soudellen, juhannuskokkoa ihaillen ja saunoen. Seuraavan päivän vietimme Mäntyharjulla Iinan suvun mökillä ja silloin puuhasteltiin serkkujen lasten kanssa sekä saunottiin jälleen. Pitää ottaa ilo irti saunomisesta kun Rovaniemellä meillä ei omaa saunaa ole.

Juhannuksen jälkeen suuntasimme Vuokattiin ja siellä osallistuimme Vuokatin Aateli race -kilpailuun. Tiistai-iltana hiihdettiin prologina vaaran maili, mikä tarkoittaa Vuokatin vaaran 1,6km pitkää nousua. Hiihtotapa oli vapaa. Kesken naisten kisan alkoi sadella vettä ja miesten kisa käytiinkin sitten jo ihan kunnon sateessa. Olipahan ainakin happirikas ilma ja ei tarvinnut lämpöhalvausta pelätä. No tuo keli ei kuitenkaan meitä haitannut, mutta näin ensikertalaisina huomattiin, että tähän prologiin tarvisi aika paljon tehokkaamman verryttelyn ja alkujyrkälle ei kannata lähteä ihan kaasu pohjassa. Ei voi muuta sanoa kun että kyllä hapotti! Sijoitukset oli kohtalaiset, mutta eroa kärkeen liikaa. Onneksi jäljellä vielä kaksi osuutta, joissa voi pistää paremmaksi.

Keskiviikkoaamuna kisat jatkuivat juoksuosuudella, jossa naiset juoksivat 3km ja miehet 4,5km. Kisassa kierrettiin 1,5km pitkää lenkkiä, jossa alusta vaihteli asfaltista hiekkaan ja hakkeeseen. Iina paransi vähän sijoitustaan ja Niilan sijoitus pysyi juoksun jälkeen suunnilleen samana. Varsinkin Iina oli juoksuunsa ihan tyytyväinen, sillä juoksu oli nousujohteinen eikä usein vaivaavaa pistosta ollut. Juoksun ja takaa-ajohiihdon välissä ei naisilla paljon aikaa ollut joten kipin kapin vartiksi sohvalle (Hennaa lainaten) elpymään ja pari geeliä ja urheilujuomaa energiavarastojen täyttämiseen. Miehet ja naiset hiihtivät kilpailun samoilla järjestäjien rullasusilla, joten miehillä oli enemmän aikaa elpyä ennen takaa-ajoa.

Takaa-ajossa rullahiihdettiin vapaalla hiihtotavalla ensin jokunen kieppi rullaradalla ja sitten pyörätietä pitkin Vuokatin vaaran alle ja siitä vielä prologista tuttu nousu. Maali oli aivan vaaran huipulla ja loppusuora piti mennä tasatyönnöllä. Naisilla matka oli yhteensä 10km ja miehillä 15km. Iinalla helpot osuudet tuottivat vaikeuksia kipeän selän takia, mutta vaaran nousu kulki hyvin ja siinä pystyi jättämään niitä hiihtäjiä ketkä olivat saaneet alkumatkasta kiinni. Ainakin oli nyt kunnolla verrytelty vaaran nousuun niin ehkä siksi kulki niin paljon paremmin kuin prologissa 😀 Niila päätti tarkoituksella unohtaa järkevän taktiikan ja lyöttäytyi Ville Nousiaisen matkaan tämän saadessa Niilan kiinni. Ville ei selkävaivojen takia pystynyt osallistumaan juoksuosuudelle ja lähti takaa-ajoon siksi loppupäässä. Villen vauhdissa Niila sinnittelikin noin 7km, mutta lopussa ylikova vauhti odotetusti kostautui. Järkevämmällä vauhdinjaolla olisi ollut mahdollisuudet muutaman sijan parempaan tulokseen, mutta arvokkaampaa oli silti kokeilla maajoukkuehiihtäjän vauhtia. Ehkä ensi kerralla siinä vauhdissa pysyy jo vähän pidempään ja sitä kautta pääsee nousemaan koko ajan lähemmäksi kärkeä. Iinan sijoitus oli lopulta 21. ja Niilan 29. Tulokset täältä.

Jottei viikon kisailut jäisi vain kolmeen starttiin päätti Iina osallistua vielä lauantaina Rovaniemi marathonille, tosin vain puolikkaalle. Olihan sitä siinäkin juoksemista ja jaloissa kyllä tuntui alusta asti Vuokatin rasitukset. Pistokset saatiin vältettyä rauhallisella alkuvauhdilla ja pientareiden hyödyntämisellä. Rantapoluilla vauhtia pystyi sitten lisäämään kun maha kestää pehmeällä alustalla juoksemista huomattavasti paremmin. Tulos 1.34.42 oli uusi ennätys ja myös sijoitustavoite täyttyi. Kyllä 3. sija ja Marttiinin fileerausveitsi lämmittää mieltä 🙂 Illalla oikean jalan ulkosyrjään ilmaantui kuitenkin ikävä kipu, joka on nyt muutaman päivän välillä vaivannut. Turha nyt enää murehtia olisiko pitänyt jättää juoksematta se puolikas kun ei siihen enää voi vaikuttaa. Onneksi jalka ei vaivaa hiihtäessä ja kaikki treenit on pystytty tekemään, vaikka sitten hiihtoa ja pyöräilyä painottaen.

Väsyneitä lihaksi me ollaan huollettu Ounaskosken rannassa kylmässä vedessä. En tiedä kuinka lämpimät vedet Etelä-Suomessa jo on, mutta joka tapauksessa lenkin jälkeen tekee lihaksille hyvää käydä viileässä (tai jäätävän kylmässä) vedessä uittamassa ainakin jalkoja. Eikä varmasti haittaa vaikka pulahtaa kokonaan uimaan. Tämä viikk0 onkin tarkotus olla määrällisesti kovempi, noin 24 tuntia, ja sitten katse kohti ensi viikon Posion muikkumarkkinahiihtoja. Tulkaahan mahdollisimman moni hiihtäjä mukaan hyvin järjestettyihin rullahiihtokisoihin ja jos ei kisailu kiinnosta ni kannustamaan!

Kesästä nauttien,

Iina ja Niila