Kultapullokisat
Toisille Inarin kilpailuviikonloppu oli kauden viimeinen, meille ensimmäinen. Uusi kausi alkoi tällä viikolla (vko 17), joten mikäpä sen parempaa kuin päästä kauden ensimmäisellä viikolla heti kilpailemaan 🙂 Melko pitkään emmittiin lähdetäänkö ollenkaan kilpailuihin. Olisihan edessä muutaman päivän reissu ja vajaa 700km ajoa.
Perjantaina puolen päivän aikoihin pakkasimme auton ja suuntasimme kohti Saariselkää. Tiina ja Reima olivat ystävällisesti luvanneet majoittaa meidät perjantain ja lauantain väliseksi yöksi. Saariselälle saavuttuamme lähdimme vielä hiihtämään tarkoituksena vähän verrytellä kroppaa autossa istumisen jälkeen. No eipä se lenkki alle kahden tunnin jäänyt. Hanget kantoivat vielä illallakin ja tunturin rinnettä lasketellessa aika vain hujahti. Saatiin samalla lenkillä todellakin kokea kuinka tunturissa sää voi vaihtua hetkessä. Reilun parin tunnin lenkkiin mahtui kaksi kovaa lumipyryä ja väleissä paistoi aurinko.
Saariselältä matka jatkui Inariin, jossa oli tarjolla lauantaina Juutuan Rajaseutuhiihdot ja sunnuntaina legendaariset Kultapullokisat. Jos joku ihmettelee, mistä nimi tulee, niin yleisten sarjojen voittajille annetaan palkinnoksi pikkuiset pullot, joissa on sisällä Lemmenjoen kultahippuja. Kilpailviikonloppu tarjosi meille kaksi hyvää starttia hyvissä olosuhteissa. Lauantaina hiihdettiin Juutuanvaaran kovassa maastossa väliaikalähtökilpailut, jossa naisilla oli matkana 5 km ja miehillä 10 km. Naisten sarjassa ehdoton voittajasuosikki oli Anne Kyllönen, joka lähti matkaan puoli minuuttia Iinan jälkeen. Tavoitteena oli roikkua edes hetki Annen mukana ja kokeilla vauhtia. Jonkin aikaa se onnistuikin, mutta kun wassunousun jälkeen mäki jyrkkeni, niin pakko oli päästää Anne menemään. Iina hiihti kuitenkin kisassa toiseksi ja hävisi voittajalle noin 1:30. Niila sai hiihtää oman hiihdon taistellen Juutuanvaaran mäkiä ja kelloa vastaan ilman tietoa muiden menosta. Tällä kertaa lähtöpaikka oli osunut sarjan alkuun ennakkosuosikkien startatessa lopussa. Iinan sekavat ja ”erittäin epäviralliset” väliajatkaan eivät tuoneet tietoa kilpailun kulusta. Maalissa saikin jännittää mikä olisi tulos. Häkämiehen Antin voittamassa kilpailussa Niila oli kolmas 32 sekunttia Antille jääneenä.
Kisan jälkeen majapaikalle ja lepäilemään. Illalla vielä pikku jalottelu+iso ruoka ja tyytyväisenä nukkumaan.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa viikonlopun ”päästartti”. Ainakin järjestäjät olivat palkinnoilla sen niin arvottaneet. Voittajille olisi luvassa aitoa Lemmenjoen kultaa. Kultapullohiihdot käytiin kaikilla sarjoilla yhteislähtöinä ja samalla lenkillä. Vain kierrosten lukumäärä vaihteli sarjojen mukaan. Naisten yleisellä sarjalla oli 2 kierrosta ”kultapullolenkkiä”. Lauantain tapaan Anne Kyllönen oli ennakkosuosikki sunnuntain kilpailuun. Eipä siinä kauaa tarvinut muiden Annen suksen kantoja katsella startin jälkeen. Anne karkasikin heti paukusta omille teille. Lähes samalla lailla Heli Heiskanen karkasi toiselle sijalle. Iina joutuikin käymään kolmannesta sijasta tiukan kamppailun järjestävän seuran Tiinan kanssa. Hyvän loppukirin turvin kolmossija kuitenkin ratkesi Iinan eduksi.
Miehillä oli luvassa kuusi kieppiä ”kultapullolenkkiä”. Niinkuin monesti muulloinkin, oli miesten kilpailu huomattavasti tasaisempi. Seitsämän miehen porukka hiihti neljä ensimmäistä kierrosta sulassa sovussa, kunnes Niila lähti rajattomalla itseluottamuksella vetämään letkaa. Loppulenkin pitkä lasku kasasi kuitenkin porukan ja viimeiselle kierrokselle lähdettiin taas seitsemän miestä porukassa. Viimeisen kierroksen alkuun tuli uusi isku. Eipä ollut Niila tällä kertaa oikein skarppina, vaan kärki pääsi hieman karkuun. Loppumatkalle olikin sitten helppo miettiä vaudinjako, täysiä maaliin. Melkeinhän se onnistuikin, mutta maalisuoralle kaarrettaessa kompurointi ja tuntumaa lumesta. Lopulta sijoitus oli kuudes 19 sekunttia kilpailun voittaneesta Pajalan Niklas Niskasta.
Tällä kertaa jäi meiltä kullat huuhtomatta, mutta silti kilpailuista jäi hyvä maku. Olosuhteet olivat kunnassa ja järjestelyt toimivat muutenkin hyvin. Ja on se aina kiva päästä hiihtämään kilpaa koville laduille, joita Juutuanvaara lauantaina tarjosi. Varsinkin nuorten sarjoissa oli myös paljon Norjalaisia. Eipä jäänyt viikonlopun jälkeen kaivelemaan, että tuli lähdettyä 🙂
Tästä on hyvä jatkaa harjoituskautta.
Iina ja Niila